sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Hiilijalanjälkisukat

 
 Hiilijalanjälkisukat Ann Buddin ohjeella IK Summer 2007
OnLine Supersocke 100 Candy Color (75 % villa, 25% polyamidi), 100 g
Sukkapuikot KnitPicks ja Pony 2,75 mm

Annoin näille sukille nimeksi hiilijalanjälkisukat, sillä niillä on melkoinen hiilijalanjälki. Niitä on näet lennätetty ensin lankana Thaimaahan ja sitten puolivalmisteena takaisin kotomaan kamaralle. Olimme helmikuun alkupuolen miekkosen kanssa lämmittelemässä Phuketissa Kata Beachilla. Onneksi otin neulottavaa mukaan, ettei aika käynyt pitkäksi.

Sukat ovat ihan perus-varpaista-ylös-sukat, tiimalasikantapää. Varressa tein vähän lisäyksiä, että mahtuvat pontevien pohkeitteni ympärille. Jalkaosassa on 60 silmukkaa. Kantapään jälkeen neuloin 60 silmukalla viitisentoista senttiä (pohjasta mitattuna) ja sitten lisäsin yhden silmukan kerroksen ensimmäisen silmukan jälkeen ja ennen kerroksen viimeistä silmukkaa, ensin 5 kertaa joka 6. kerros ja sitten 5 kertaa joka 8. kerros. Loppujen lopuksi silmukoita oli siis 80. Sukan suuhun tein picot-reunan, että sain kaiken langan käytettyä, mutta kuitenkin identtiset sukat.
 
Kuvasta tarkkasilmäinen saattaa huomata lisäykset. Tein sukista ihan identtiset. Neuloin ensin ensimmäistä sukkaa kunnes vaaka alkoi näyttää, että kerän puoliväli lähestyy. Muutama gramma ennen puoliväliä aloin etsiä kerästä sitä kohtaa, josta sukan aloitin. Kerin lankaa siihen asti ja katkaisin sen sopivasta kohdasta. Toista sukkaa neuloin samaan kohtaan kuin ensimmäistäkin ja pähkäilin sitten paljonko lankaa vielä on jäljellä. Neuloin vuoron perään molempia sukkia ja kun ensimmäisen sukan lanka alkoi loppua tein reikäkerroksen picot-reunaa varten. Reikäkerroksen jälkeen liitin jäljellä olevan langan toisen pään ensimmäiseen sukkaan sisäpuolen reunan neulomista varten. Neuloin sitten sukkia vuorotellen, kunnes lankaa alkoi olla jäljellä sen verran, että sukat saa pääteltyä ja käänteen ommeltua. Katkaisin langan puolivälistä ja tein viimeistelyn. Lankaa jäi kaksi parinkymmensenttistä pätkää. Tarkalle meni, mutta eipä jäänyt jämiä. En tiedä olenko erilainen neuloja, mutta olen aina todella tyytyväinen, jos saan kaiken langan käytettyä. Pidän tuollaisista pohjepituisista sukista. Ne lämmittävät paremmin kuin nilkkasukat ja varret saa halutessa ryntättyä mukavasti ja nilkat ovat silti peitossa.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Köynnöskasvipäähine

Kylmillä keleillä on hyvä suojata päänsä. Tein pipon. Omasta päästä ja omaan päähän. Annoin sille nimeksi Wisteria -pipo. Nimi tulee siitä, että Vogue Knitting Stitchionary 2 -kirjan palmikko no. 41 on nimeltään Wisteria ja tässä pipossa on sitä palmikkoa peräti 6 kappaletta. Lanka on paksua Pirkkaa, jota meni sata grammaa. Nelosen puikoilla neuloin.

Neuloin pipon päälaelta korville. Loin 6 silmukkaa ja aloin sitten lisätä silmukoita joka toinen kerros. Tein lisäykset aina tuon 2 o raidan molemmilla puolilla. Kun silmukoita oli tarpeeksi, aloitin tuon palmikkokuvion ja nurjat silmukat. 2o 2n -joustimen aloitin, kun pipo oli 20 cm korkea ja neuloin sitä niin kauan kuin lankaa riitti, tässä tapauksessa 9 cm. Pipo on lämmin ja sillä tarkenee vielä n. -15 asteen pakkasella. Kylmemmällä en ole kokeillut. Kylmemmällä pidän karvalakkia (epäaito). Tämä on ensimmäinen tänä vuonna valmistunut, tänä vuonna aloitettu neulomus.