Paljon tehtyä - vähän näytettävää

Kun kesäloma loppui ja arkinen aherrus jatkui taas, tuntui ettei aika kulu millään ja että seuraavaan kesään on ikuisuus jne. Aika, tuo vanha vekkuli, yllätti taas alkamalla kulkea ihan omaa vauhtiaan. Jouluunkaan ei ole enää kolmea kuukautta ja sitten päivä alkaa pidentyä jne. Ei, en ole hurahtanut ylettömään optimismiin. Tämä on lähinnä selviytymistaistelua synkkiä syysiltoja vastaan.

Minulla ei ole mitään valmista näytettäväksi. Valmista on kyllä, mutta en viitsi vielä näyttää. Olen neulonut kaikenlaista pientä ystäväni vauvalle, joka syntyy marraskuussa. Koko setti ei ole vielä valmis, enkä muutoinkaan aio kertoa noista neuleista ennen kuin olen toimittanut ne perille.

Whisper Cardigania olen neulonut jo pari kuukautta. Taidan olla nyt siinä vaiheessa, jossa alkuperäisen ohjeen mukaan pitäisi alkaa päätellä silmukoita. Haluan kuitenkin neuleen peittävän koko selän, joten taitaa olla vielä ainakin kymmenen senttiä neulottavaa jäljellä. Tästä enemmän sitten kun projekti on valmis.

Tämän tylsän jorinan piristeeksi laitan viime viikonloppuna nappaamani valokuvan asioista, joita ei saa tehdä zürichlaisessa raitiovaunussa.

Lyhyesti: Persaukiset musikantit älkööt vaivautuko lukemaan lehteä itse sahaamallaan penkillä löhöten. Niin, sveitsiläisillähän on ne kätevät linkkuveitset, joilla varmasti saa aikaan kaikenlaista pientä ilkivaltaa esim. raitiovaunussa...