Uusiksi meni

Tämän neuleen tarina alkaa keväällä 2009, kun ostan Tallinnassa Karnaluksista paketillisen (500 g) silkkilankaa. Seuraavana kesänä neuloin langasta puseron.

Aikoinaan ihastuin tässä mallissa kaulukseen. Siitä ei kuitenkaan tullut ihan sellaista kuin olin ajatellut. Kaulukseen meni aika paljon lankaa eikä hihoihin riittänyt enempää. Hihat jäivät siis tuollaisiksi kyynärmittaisiksi.

Liian lyhyet hihat osoittautuivat käytössä hankaliksi. Ne ryttääntyivät nahkatakin alla kainaloihin eikä niitä pystynyt kiskomaan takin hihansuun kautta suoriksi.

Vuosi sitten syksyllä katselin neuletta vaatehuoneen hyllyllä ja totesin, etten ole juurikaan tätä silkkineuletta käyttänyt. Lanka on kuitenkin puhdasta silkkiä, joten en raaskinut laittaa neuletta kierrätykseen, vaan päätin purkaa sen. Kaulus oli neulottu suoraan etu- ja takakappaleisiin, joten päädyin purkamaan etu- ja takakappaleet kädenteiden kavennuksiin asti. Hihat purin kokonaan, sillä halusin istutetut hihat.

Loppukeväästä olin neuleen työn alle ja tällainen siitä sitten tuli:

Neuloin etu- ja takakappaleisiin muutaman sentin lisää pituutta ennen kuin aloitin kädentien kavennukset. Kädentien kavennukset tein Ann Buddin mainion Knitter's Handy Book of Sweater Patterns:in mukaan. Sieltä nappasin myös silmukkamäärät hihoja varten. Hihan pyöriön kanssa jouduin vähän säätämään, koska lanka uhkasi loppua kesken. Hyvin sain kuitenkin hihat istutettua paikoilleen. Pääntien reunan viimeistelin virkkaamalla kiinteitä silmukoita. Sitten lanka loppui.

Neuleen käytettävyys koheni kummasti. Nyt eivät hihat rynttäänny kainaloihin ja muutenkin käsivarret pysyvät lämpiminä. Tykkään perusmalleista. Tämän neuleen jujuksi riittää patenttineule, joka on yksi lempineuloksistani. Kuvasta se ei kovinkaan helposti erotu, mutta nättiä se on, vaikka itse sanonkin.