Hattu(kanta)pääsukat

 Hat-heel Sock by Kathleen Sperling from Knitty, Fall 2009

Schoppel-Wolle Crazy Zauberball, Kleiner Fuchs, 75% villaa, 25% polyamidia, 100 g

sukkapuikot 3 mm

Kun selailin syksyn Knittyä sen ilmestyttyä, yhdistin heti KIP-päivänä Lankaideasta ostamani Hullun taikapallon tähän uudenlaiseen sukkakonstruktioon. Sukka aloitetaan kantapäästä ja ensin neulotaan tuollainen kiila kantapään ympärille, sitten poimitaan silmukat kiilan reunoista ja neulotaan riittävä määrä. Tässä tapauksessa niin kauan kuin lankaa riittää tuotti polvisukat, kuten tarkkaavainen ehkä kuvasta huomaa. Varteen lisäsin parikymmentä silmukkaa tehdäkseni tilaa ponteville pohkeilleni. Varren päätteksi neuloin vajaat 20 krs 1o kiertäen, 1n. Kivat niistä tuli. Tykkään kovasti.

 

Tässä kantapäät vielä tarkemmin. Ne kiiltävät hassusti. Värit ovat kuvassa kirkkaammat kuin oikeasti. En edes yrittänyt kohdistaa värejä. Hauska kokemus, mutta tuskin teen toiste, vannomatta paras kuitenkin. Silmukoiden poimiminen kantakiilan reunuksista oli kaikkein ikävin kohta. Pääteltäviä lankoja tuli myös aika paljon normisukkaan verrattuna. Joistakin blogeista olen lukenut, että sukka ei ole istunut jalkaan parhaalla mahdollisella tavalla. Minusta nuo istuvat hyvin. Johtuneeko sitten siitä, että innoissani jätin epähuomiossa välistä kolme kerrosta, jotka piti neuloa viimeisten kantapohjalisäysten jälkeen ennen kiilan kaventamisen aloittamista.

Kelttiläinen suurtyö

  Celtic Icon by Fiona Ellis from Inspired Cable Knits

Rowan 4 ply soft, 100% Merino Wool, väri: tandoori, 450 g

KnitPicks Harmony 3,75 mm

Tätä olen tehnyt melkein koko syksyn. Ohjeeseen ihastuin jo vuosia sitten. Inspired Cable Knits taitaa olla ensimmäinen kirja, jonka olen tilannut netistä. Tämä oli mukava projekti. Riittävästi vaikeusastetta.


Ennen projektin aloittamista mietin tämän tekemistä ylhäältä alas yhtenä kappaleena, mutta en kuitenkaan viitsinyt alkaa sen kummemmin säätämään, joten tein ihan ohjeen mukaan. Neule rakentuu normaalien etu- ja takakappaleiden lisäksi sivukappaleista (ks. kuva vas. alareunassa). Ne ovat pelkkää sileää neuletta eivätkä sinänsä mikään ongelma, lisää neulomista vain, ja lisää yhdistettäviä kappaleita.

Kaikki palmikot tein palmikkopuikon kanssa, paitsi ne jotka tein silloin kun olin työreissulla Lahdessa. Palmikkopuikko unohtui kotiin, joten käytin apuvälineenä hammastikkua. Kokeilin tehdä ilman apupuikkoa, mutta ei siitä mitään tullut. Tein sitten niin kuin olin tottunut tekemään.

En ole koskaan aikaisemmin laittanut vetoketjua neuleeseen. Se onnistui yllättävän helposti, vaikka ompelinkin toisen reunan kahdesti. Käsin tietysti. Saumatkin onnistuivat oikein hyvin. Ilahduttaa mieltä, että on ainakin jossain asiassa kehittynyt vuosien varrella.

Huppu taitaa olla aika turha, mutta kun lankaa kerran oli, niin tein senkin.

Langasta voisi tulla vaikka suosikkilankani. Se on pehmeää, mutta silti napakantuntuista. Ko. väri on Rowanin koe-erää, joka ei koskaan ole päässyt varsinaiseen tuotantoon asti. Janettelta ostin sitä vajaa vuosi sitten.

Jos tästä projektista jotain huonoa pitää sanoa, niin tuo ohje ei ollut paras mahdollinen. Ilmeisesti olen niin tottunut amerikkalaisten perusteellisiin ohjeisiin, että kanadalainen hieman vähemmän perusteellinen ohje tuntui jotenkin sekavalta ja puutteelliselta. Lopputulokseen kokonaisuutena olen kuitenkin erittäin tyytyväinen.

Joululahjoista en ole vielä päättänyt teenko niitä itse vai en. Epäilen että en tee. Taidan keskittyä neulomaan itselleni kaikkea kivaa niistä kaikista upeista langoista, joita viime aikoina olen varastoihini hankkinut. Nyt täytyy muistaa olla oikein kilttinä, jos vaikka joulupukki sen noteeraisi ja jotenkin aikanaan palkitsisi.

Iso pipa ja miähen sukat

Tämä syksyn suurponnistus, palmikkohuppari Celtic Icon, valmistui eilen illalla. Esittelen sen viikonloppuna, jos vain on jonkinlaista valokuvauskeliä. Ison projektin aikana tuli tehtyä pienempiäkin projekteja. Neuletapaamiseen en viitsinyt ottaa isoa työtä mukaan ja hupparin pingoittuessa täytyi touhuta jotain muuta.

Neuletapaamiseen tarvitsin siis jotain helposti mukana kulkevaa. Marraskuun alkupuolella kelit olivat jo aika viileät ja päähineelle oli tarvetta.

Punanen pipa (Rasta hat; Ravelry linkki)

Jaeger Shetland Aran, (80% New Wool, 20% Alpaca), 100g

Addin 40 cm:n pyöröt, 5 mm

Tykästyin tähän malliin, kun neuloin ystävättärelleni rastapipon aikaisemmin tänä vuonna. Lanka on jämälankaa vuodelta 2006, siskoni joululahjapuserosta. Kokeilin ensin tehdä vähän pienemmällä silmukkamäärällä, mutta tulos ei ollut yhtä hauska ja lankaakin olisi jäänyt reilusti, joten purin tekeleen ja tein kiltisti mallin mukaan. En ole mitenkään erityisen runsastukkainen tai rastahenkinen, mutta tuossa mallissa on jotain. Ainakin pipoa voi käännellä ja väännellä hauskasti päässään, kun poseeraa peilin edessä. (Peiliin olisin tosiaan voinut vilkaista ennen kuvaamista, toim. huom.)

Miähen sukat

Raggegarn (60% villaa, 20% acryyliä, 20% nylonia), 100 g

Sukkapuikot, 4 mm

Aloin neuloa näitä sukkia itselleni (kengännro 39), mutta niistä tulikin sen verran reilut, että sopivat passelisti miekkoselle (kengännro 44). Varpaista aloitin, 48 silmukkaa. Kantapään tein käänteisesti ranskalaisena Ullan ohjeen mukaan. Sukkiin tullut kokovirhe johtui ilmeisesti siitä, että aloitin kiilalisäykset liian myöhään. Kantapäästä tuli kyllä kaunis tuolla tavoin. Ei tarvinnut poimia silmukoita, joten ei tarvinnut huolehtia tuleeko reikiä. Vartta neuloin niin kauan kuin lankaa riitti. Vähän lyhyethän niistä tuli, mutta menettelevät kotioloissa. Lanka oli positiivinen tuttavuus (Lankaideasta). Vaikka siinä olikin huomattavasti keinoainetta mukana, niin se oli mukavantuntuista neuloa. Kuvassa sukat näyttävät jotenkin nuhjaantuneilta, mutta luonnossa näyttävät kyllä ihan hyviltä.

Tuulettava Heippa -kissa

Enpä ole aikoihin blogannut. Ei ole ollut oikein mitään blogattavaa. Syyskuun alussa aloittamani huppari on vielä pahasti kesken. Toivottavasti valmistuisi marraskuun aikana. Tekisi kovasti mieli jo aloittaa muitakin projekteja, mutta ensin tämä valmiiksi.

Pienen välityön tein syyskuun puolella: maskotin kolmivuotiaalle pikkuserkulleni Annille. Anni sai pikkuveikan 090909. Pikkuveikalle annoin nämä töppöset. Tasapuolisuuden vuoksi tekaisin isosiskolle oman Hello Kittyn.

Annin Heippa -kissa eli Amigurumi Hello Kitty Large by Armina Parnagian

Jämäpuuvillalankoja n. 50 grammaa

Virkkuukoukku 3,5 mm

Silmät äitini varastoista

Tähän sain menemään pari jämälankakerää, ainakin näistä projekteista. Yllättävän työläs projekti, vaikka korkeutta ei ole kuin vajaat 20 cm. Melkein viikko meni tuota kupertaessa. Viimeistely otti paljon aikaa. Pikkaisen harmittaa, kun laiton nuo kädet väärin. Hoksasin vasta valmiina kuinka ne olisi pitänyt laittaa, mutta olin ommellut kädet kiinni niin tiukkaan, että niitä olisi ollut mahdoton saada ehjänä irti, joten tuulettakoon sitten kisuli vaikka piirinmestaruutta.

Yhteensopivat pudotetut silmukat

 Drop Stitch Scarf by Laura Bryant

Designer Knitting Spring/Summer 2009, #13

Zitron Trekking Hand Art, väri Kiruna, 75% villa, 25 % nylon, 100 g

KnitPicks Harmony, 3.75 mm

180 x 30 cm

Voitin kesällä Villavaaran arvonnasta vyyhdillisen Trekking Hand Artia. Aluksi ajattelin neuloa siitä sukat, mutta kun selailin taas kerran em. lehteä, niin hoksasin että lankahan on loistava valinta tuohon huiviin, joka myös alunperin oli neulottu sukkalangasta. Kaiken lisäksi värit sopivat täydellisesti Sunrise Circle Jacketiini, onhan siinä pieniä sinertäviä tweedpalleroisia.

Pudotetuissa silmukoissa on se jokin. Alkuun neule näytti kapealta luirulta, jolla oli mittaa liki maan ääriin. Pingotus teki taas ihmeitä. Huiviin tuli sopivasti leveyttä eikä se enää näyttänyt niin säälittävältä. Vähän hassua ajatella että samasta lankamäärästä voi saada aikaan joko parin sukkia tai pari metriä huivia. Lanka on todella pehmeää ja sopii hyvin huiviksi. Ensi viikolla kun säät viilenevät, pääsee "talviasuttava" Sunrise Circle Jacket taas käyttöön uudella huivilla päivitettynä.

Viimeiset kesäneuleet

Kesäneuleet ovat siitä kivoja, että ne ovat yleensä nopeampia neuloa kuin pitkähihaiset villapaidat. Toisaalta Suomen kesässä voi käydä niinkin ettei heppoiselle topille juuri ole käyttöä. Tälle kävi vähän niin, koska valmistui vasta elokuun puolella.

Fir cone -toppi (oma malli)
Novita Bambu, 68 % bambua, 32 % puuvillaa, 175 g
KnitPicks Harmony, 4 mm & 3,75 mm

Tähtitopista jäi yli kaksi ja puoli kerää Novitan Bambua. Hain Prismasta yhden kerän lisää ja laitoin topin puikoille. Mitat otin vanhasta trikootopista. Tein ketjusilmukka-aloituksen ja neuloin sileää pyörönä parin kerän verran. Kaventelin silmukat kädenteitä varten, takakappaleesta tein vähän matalamman kuin etukappaleesta. Kädentien reunoista poimin silmukat i-cord -reunaa varten ja neuloin reunukset(4 s:n i-cord). Samoin tein etu- ja takakappaleen yläreunan silmukoille. I-cordeissakin hyödynsin ketjusilmukka-aloitusta. Kun reunat oli i-cordattu, otin etukappaleen puolelta samalle puikolle etureunan ja kädentien i-cordit ja jatkoin kahdeksalla silmukalla i-cordia olkaimia varten. Olkaimet silmukoin takana vastaaviin silmukoihin. Kun yläosa oli valmis, purin ketjusilmukkaketjun helmasta, laitoin silmukat puikolle ja aloitin Fir cone -pitsineuleen. Neuloin sitä kaksi mallikertaa ja muutaman kerroksen vuoroin nurjaa ja oikeaa. Silmukat päättelin ompelemalla, koska lanka ei riittänyt tavalliseen päättelyyn. Kaikki lanka meni, mikä oli tarkoituskin.

Timanttisukat
Novita Kotiväki, 100 % puuvillaa, 80 g
Addit 80 cm, 3 mm

Ostin lomareissulla Barcelonassa hauskat puukengät Vialiksesta. Niiden kaveriksi oli ihan pakko neuloa pitsisukat. Ihan tavalliset varpaista-ylös-sukat, helppo pitsikuvio, kantapää lyhennetyillä kerroksilla, picot-reuna yms. Neuloin sukat 64 silmukalla, vähempikin olisi riittänyt. Eivät nuo jalassa pyöri, mutta eivät ole erityisen napakatkaan. Ihan kivat.

Nyt on kesäneuleet ja -langat neulottu. Suurin osa muuten Novitaa. Laskeskelin, että olen kevään ja kesän aikana neulonut 4,5 kilometriä Novitan puuvilla- ja bambulankoja. Tennesseetä on vielä vähän varastossakin.

Lahjoja

Pitkä loma alkaa olla lopuillaan. Maanantaina taas takaisin toimistoon ja syksyn askareisiin. Loma on mennyt mukavasti. Kaikenlaista puuhaa on riittänyt, ja nämäkin työt valmistuivat jo heinäkuussa.

Elisabeth Rosen sukat (Chevron Lace Socks by Ann Budd, Interweave Knits, Summer 2005)
Sandnesgarn Lanett, 100% merinovilla, 22 g
Sukkapuikot, 2,5 mm

Ystäväpariskuntamme sai esikoisensa, pienen tytön. Halusin muistaa heitä ja pienokaista pienellä lahjalla. Sukkia ei koskaan taida olla liikaa, ja ne ovat aina käyttökelpoisia. Vaaleanpunainen pitsiin yhdistettynä on aina suloinen yhdistelmä. (Joo. Olen sitä mieltä, että pienet tytöt voi (ja pitää) pukea söpösti. Pukekoot sitten isompana päälle mitä lystäävät.)

Näin pieneksi projektiksi tässä oli paljon mukavia yksityiskohtia: picot-reunus, yksinkertainen pitsikuvio, kantapää lyhennetyin kerroksin, kärki lyhennetyin kerroksin ja hauska päättely.

Marikan rastapipa (Rasta hat by Shannita Williams-Alleyne, linkki Ravelryyn)
Novita Tennessee, 100% puuvilla, mustaa 50 g, punaista 25 g, keltaista 25 g
Sandnesgarn Mandarin Classic, 100 % puuvilla, vihreää 25 g
KnitPicks Options 4 mm

Tämän pipan lupasin tehdä ystävälleni jo ainakin vuosi sitten. Nyt sen sitten sain tehtyä ja se on jo palannut hänen kanssaan Texasiin. Mainittua ohjetta käytin varsin vapaamuotoisesti, sillä se on paljon paksummalle langalle. Laskeskelin silmukat uusiksi. Ohjetta tarvitsin lähinnä lipan muotoiluun. Projektia viivästytti jonkin verran se, että kirkkaanvihreää lankaa Tennesseen vahvuisena oli aika vaikea löytää. Onneksi sitten Mandarin Classicissa oli oikea sävy.

Aika usein hämmästelen miten vaikeaa on löytää jotakin tarviketta, jonka luulisi olevan ihan standardikamaa. Niin kuin esimerkiksi vihreä puuvillalanka. Viime viikolla olin lentää selälleni Eurokankaassa, kun menin ostamaan mustaa puuvillakangasta housuja varten. Sitä ei ollut. Luulisi että musta puuvillakangas olisi suurin piirtein elinkustannusindeksiin sidottu tuote, jota olisi aina saatavilla kuten kevytmaitoa ja keskiolutta!