keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulunpunaista

Jouluaattoon on enää kaksi yötä. Talvipäivä seisahtaa tänään ja huomenna päivä on jo pidempi. Kohti valoa ja kevättä ollaan menossa! Syksy on ollut työntäyteinen ja aika on suorastaan rientänyt. Nämäkin neuleet valmistuivat jo kuukausi sitten, mutta niistä kertominen on jäänyt muiden puuhien jalkoihin.

Punainen pipa (oma viritelmä)

King Cole Merino Blend 4 ply, 100% villa, 80 g
Sukkapuikot ja 40 cm:n Addit, 3,5 mm

Pipo on neulottu ylhäältä alaspäin. Aloitin 6:lla silmukalla ja lisäilin silmukoita joka toisella kerroksella. Yhteensä silmukoita oli 144. Ensin neuloin sileää reilut 12 cm (lisäysten jälkeen) ja lopuksi vajaat 20 cm 2o 2n -joustinta. Resorin saa käännettyä reilusti kaksin kerroin ja helttaakin jää reilusti. Tykkään tästä, vaikka näille keleille se on hieman ohut asuste. Tätä voisi käyttää vaikka tonttulakkina. Tiuku vain helisemään ja voilá. Tai sitten tätä voisi käyttää hirvimetsällä, jos metsästäisi.

 
Punainen huivi (Annis by Susanna IC, Knitty Spring+Summer 2010)
Teetee Alpakka, 100% alpakka, 75 g
KnitPicks Harmony, 5 mm

Tämä on jo toinen pitsihuivi tälle syksylle, vaikka olen huono huivi-ihminen. Kyllä tämäkin käyttöön tulee, kaulahuivina. Tämä malli oli tosi hauska ja nopea neuloa. Konstruktio poikkeaa perinteisestä, eivätkä nypytkään tuottaneet ongelmia. Langan sain viime vuonna lahjaksi neulojien pikkujouluissa ja se oli oikein miellyttävä tuttavuus. Tästä voisi neuloa enemmänkin, vaikka villatakin.
Tässä vielä koko setti. Ajattelin kietoa huivin kaulaan. Pitsikuvio ei ihan pääse oikeuksiinsa, mutta pääasia on ettei kaula ole paljaana. Näillä pakkasillakin näkee usein ihmisten kulkevan kaula paljaana eikä se tunnu heitä häiritsevän. Minulla menevät vilunväreet pitkin selkäpiitä kun näen jonkun paljain kauloin ja palelen heidänkin puolestaan.

Näiden joulunpunaisten neuleiden myötä toivotan kaikille oikein rauhallista joulua.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Huivi kuin henkäys

Alina Merja Korhosen ohjeen mukaan (linkki Ravelryyn)
BBB Filati Kid Mohair (70% Kid Mohair, 30% Nylon), 47 g
Puikot 4 mm


Aloitin tämän huivin neulomisen Neuleretriitissä ja se valmistuikin jo monta viikkoa sitten. Ohjeessa on kolme eri vaihtoehtoa huivin muodoksi: kolmio, puoliympyrä ja kapeahko. Aloitin 90 silmukalla, että sain kapeahkon, pitkulaisen huivin. Aluksi neuloin keskikohdan ainaoikeaa ja sen jälkeen poimin reunasta silmukat pitsiä varten. Pitsissä on 390 s eli 21 toistoa mallikertaa ja 6 reunasilmukkaa. Mallikertoja tein yhteensä viisi, enempään ei lanka riittänyt. Lopuksi päättelin virkkaamalla, ohjeen mukaiseen rapuvirkkaukseen lanka ei enää riittänyt, mutta reuna on siisti ilman sitäkin. Viimeistelyksi pingotin huivin suoran reunan. Pitsin annoin olla ilman pingotusta, se näytti niin ilmavalta ja eloisalta.

Huivi on todella henkäyksen kevyt. Silti lämmin. Sen voi kietoa kaulaa lämmittämää tai jättää hartioille. Mikä parasta sain pitsineuletakin jämälangat käytettyä. Huivin ohjeesta ohjeen tekijä lahjoitti lokakuun aikana osan Roosanauha -kampanjaan. Huivin lisäksi sain siis myös hyvää mieltä hyväntekemisen muodossa.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Puuvillaa pikkuiselle tytölle

Sain eilisiltana tekstiviestin, jota jo olin osannut odottaa: "Tyttö syntyi viime yönä." Rakas ystäväni kaukana suuren veden takana sai esikoisensa. Kun kuulin ystäväni odotuksesta, aloin tietysti heti miettiä, mitä pikkuiselle tekisin. Mikä olisi käytännöllistä ja tulisi varmasti käyttöön ja mikä olisi sellainen materiaali, joka on helppo huoltaa ja joka ei toisaalta olisi liian lämmin. Ystäväni asuu seudulla, jolla sääolosuhteet viileimmilläänkin vastaavat Suomen toukokuuta. Päädyin sitten neulomaan peiton ja koska lankaa oli vielä jäljellä, neuloin vielä tossut ja myssyn. Materiaaliksi valitsin puuvillan.



Pikkutytön varusteet Garnstudio Muskatista, 100 % egyptiläistä merseroitua puuvillaa, beige, yhteensä 450 g
Puikot 4 mm
Peitto, n. 60 x 80 cm, Drops b6-13
Tossut, Oh! Baby Baby Booties
Röyhelöhattu, Flirty Baby Hat
Kaikki ohjeet löytyvät netistä.

Peiton väri on kuvissa lähimpänä oikeaa. Sain ystävältäni vinkkiä pikkuisen nimestä, joten neuloin peittoon  tulokkaan etunimen alkukirjaimen ikään kuin nimikoinniksi. Väri on hieman pliisu, mutta sopii toisaalta kaikkien muiden värien kanssa. Tuon mallineuleen valitsin koska se näyttää samalta kummallakin puolella. Reunoissa on muutama silmukka aina oikein. Hatun malliksi valitsin tämän pelkästään tuon reunarimpsun vuoksi. Kyllä tytöllä täytyy rimpsuhattu olla!
Näitä oli tosi mukava neuloa, vaikka peitto alkoikin puolen metrin neulomisen jälkeen vähän kyllästyttää. Se mikä näissä vauvojen varusteissa jaksaa aina hämmästyttää, on miten paljon niissä on näpräämistä. Noissa tossuissa katkaistiin lanka ties kuinka montaa kertaa sekä luotiin ja poimittiin silmukoita. Mutta sieviä ne ovat, vaikka itse sanonkin.
Muskat oli varsin rasittavaa neulottavaa. Lanka meni neulottaessa sellaiselle kierteelle, että työtä sai vähän väliä olla roikottamassa, jotta kierre aukenisi. Ei se neulepintaan mitään vaikuttanut, teki vain neulomisesta hankalaa. En taida enää tätä lankaa hankkia, sen verran huonon vaikutelman siitä sain.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Kuiskaus

Whisper Cardigan by Hannah Fettig in IK Spring 2009
Raijan Aitta Wolli, 30% pellava, 70 % villa, 230 g
Addin pyöröpuikot 3 ja 3½ mm

Katselin pitkään tätä mallia ennen kuin otin projektin työn alle. Tutkin tarkkaan Jatan ja Vilman kommentit ja hyödynsin niitä häikäilemättä. Projekti onkin oikein onnistunut, kiitos huolellisen pohjatyön ja oikeaan osuneen lankavalinnan. Projekti venähti hieman pitkäksi, koska tärkeämpiä projekteja tuli väliin. Itse asiassa neule valmistui jo reilu kuukausi sitten, mutta en vain saanut neuletta kuvattua enkä tekstiä kirjoitettua.

Muokkasin alkuperäistä ohjetta hieman em. kokemusten perusteella (muokkaukset löytyvät Ravelrysta). Tein hihat ilman kavennuksia ja jätin selän keskikohdasta kavennusrivin tekemättä. Helmaa neuloin tarpeeksi eli reilut 10 cm enemmän kuin ohjeessa. Helman ja hihojen suut pingotin lopuksi, etteivät kiertyisi. Saa nähdä miten pysyvät suorina.


Lankavalinta onnistui täydellisesti. Tykästyin kovasti tähän villa-pellavasekoitteeseen, josta syntyi yllättävän pehmeää neulepintaa. Kuvasta on ehkä hieman vaikea hahmottaa langan väriä. Luonnossakin väri vaihtelee valon mukaan; joskus se näyttää tummanruskealta, joskus harmaalta. Neule on kuiskauksen kevyt, sillä lankaa kului vain alun kolmatta vyyhteä. Onneksi ensi viikonloppuna on Suomen Kädentaidot ja sieltä saa lisää tätä upeaa lankaa. Viime vuoden messulangoista on tosin vielä neulomatta ½ kiloa Pirtin Kehräämön kampalankaa ja yksi Zauberball...



Tämä neule taitaa levätä talven kaapissa kevättä odottamassa. Vajaamittaiset hihat ja avonainen etumus tekevät tästä lämpimämmän vuodenajan neuleen. Jo sieluni silmin näen kuinka ensi keväänä, kun aurinko taas paistaa, kiskaisen aamusella tämän neuletakin uuden kesämekkoni päälle töihin lähtiessäni.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

These socks are made for walking

Totuin viime talvena käyttämään itse tehtyjä sukkia päivittäin. Niitä on jo kertynyt aika paljon sukkalaatikkoon, mutta näitähän tarvitaan joka päivä. Sukat valmistuivat jo pari viikkoa sitten neuleretriitissä.

Mustat sukat Ann Buddin ohjeen mukaan (Interweave Knits, Summer 2007)
Regia 4-fach Haltbar Cotton (41% villa, 34% puuvilla, 25% polyamidi), 100 g
Sukkapuikot 2,5 mm

Ihan perussukat tiimalasikantapäällä. Varressa lisäsin joka 8. kerros yhden silmukan ensimmäisen silmukan jalkeen ja ennen viimeistä silmukkaa yhteensä kahdeksan kertaa eli lopuksi varressa oli 80 silmukkaa. Lisäykset aloitin, kun olin neulonut kantapään pohjasta mitattuna 12 cm. Sukan suuhun tein kierrettyä 1 o In joustinta pari senttiä. Silmukat päättelin ompelemalla. Langan käytin niin tarkkaan, että ensimmäisen sukan lanka loppui kesken päättelyn. Onneksi toisessa kerässä oli jokunen kymmenen senttiä enemmän lankaa, että sain sukan pääteltyä. Suosittelen lämpimästi tätä sukkalankaa. Erittäin miellyttävää neulottavaa. Toivottavasti kestää myös käyttöä.

Pimeän vuodenajan virallisen alkamisen piristämiseksi uudistin hieman blogin ulkonäköä, kun löytyi noista valmiista vaihtoehdoista sellainen, joka miellytti silmää. Nyt on sitten taas se aika, kun aamulla mennään hämärässä töihin ja illalla palataan hämärässä kotiin, parin viikon päästä on pimeää aamuin illoin. Surkuhupaisaa, että tätä pimeää vuodenaikaa kutsutaan normaaliajaksi. Ilmeisesti valo on jotain poikkeuksellista meille pohjoisen ihmisille.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Paljon tehtyä - vähän näytettävää

Kun kesäloma loppui ja arkinen aherrus jatkui taas, tuntui ettei aika kulu millään ja että seuraavaan kesään on ikuisuus jne. Aika, tuo vanha vekkuli, yllätti taas alkamalla kulkea ihan omaa vauhtiaan. Jouluunkaan ei ole enää kolmea kuukautta ja sitten päivä alkaa pidentyä jne. Ei, en ole hurahtanut ylettömään optimismiin. Tämä on lähinnä selviytymistaistelua synkkiä syysiltoja vastaan.

Minulla ei ole mitään valmista näytettäväksi. Valmista on kyllä, mutta en viitsi vielä näyttää. Olen neulonut kaikenlaista pientä ystäväni vauvalle, joka syntyy marraskuussa. Koko setti ei ole vielä valmis, enkä muutoinkaan aio kertoa noista neuleista ennen kuin olen toimittanut ne perille.

Whisper Cardigania olen neulonut jo pari kuukautta. Taidan olla nyt siinä vaiheessa, jossa alkuperäisen ohjeen mukaan pitäisi alkaa päätellä silmukoita. Haluan kuitenkin neuleen peittävän koko selän, joten taitaa olla vielä ainakin kymmenen senttiä neulottavaa jäljellä. Tästä enemmän sitten kun projekti on valmis.

Tämän tylsän jorinan piristeeksi laitan viime viikonloppuna nappaamani valokuvan asioista, joita ei saa tehdä zürichlaisessa raitiovaunussa.


Lyhyesti: Persaukiset musikantit älkööt vaivautuko lukemaan lehteä itse sahaamallaan penkillä löhöten. Niin, sveitsiläisillähän on ne kätevät linkkuveitset, joilla varmasti saa aikaan kaikenlaista pientä ilkivaltaa esim. raitiovaunussa...

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Yksinkertainen kesäpusero

Yksinkertainen kesäpusero
Novita Tennessee, 100 % puuvilla, 350 g
Puikot 4 mm ja 3,5 mm

Tämä pusero valmistui jo kuukausi sitten. Se oli mitä parhain projekti upeina heinäkuun hellepäivinä, jotka ovat enää vain kaukainen muisto. Pusero on neulottu pari vuotta sitten neulomani hameen jämälangoista. Heti hameen valmistuttua neuloin sille pariksi yläosan, josta tuli niin kammottava etten koskaan esitellyt sitä missään. Pari talvea sitä tuossa sohvan kulmalla katselin ja sitten lopulta purin. Langoista neuloin sitten ihan tällaisen peruspuseron ylhäältä alas. Silmukkamäärät otin Custom Knits -kirjan Skinny Empirestä, pääntien muotoilin oman makuni mukaiseksi, hihansuihin ja pääntiehen neuloin i-cordit ja helman käänsin kaksinkerroin. Tosi helppoa ja yksinkertaista. Käytössäkin olen tämän jo hyväksi havainnut. Onhan se vähän tylsän näköinen, mutta voihan siihen virkata vaikka kukkia piristeeksi, jos siltä tuntuu.

Kesä taisi sitten olla ja mennä. Onneksi oli kerrankin lämmintä. Ilmat viilenivät hieman liian aikaisin. Jotkut sanovat että on hienoa, että Suomessa on neljä vuodenaikaa. Onhan se toisaalta ihan hienoa, mutta joku tasapuolisuus siinäkin pitäisi olla kauanko eri vuodenajat kestävät. Ns. kunnon talvi kesti ainakin kolme kuukautta, ns. kunnon kesä kuukauden, miten jaetaan loput 8 kuukautta? En varsinaisesti inhoa mitään vuodenaikaa. Inhoan palelemista ja pimeyttä. Jos nyt jo puen talvivaatteet päälleni etten palelisi, niin mitä sitten puen päälleni talvipakkasilla?

lauantai 31. heinäkuuta 2010

Viileä lämpimällä, lämmin viileällä


Isokauluksinen pusero patenttineuletta
Linea Pura Handknitting no.3, Model 16
Austermann Kokon, 100% silkki, 490 g
KnitPicks Harmony 5,5 mm

Tästä tuli melkein ikuisuusprojekti. Aloitin neuleen jo toukokuussa, mutta tekaisin sitten välillä Bambuhelmitopin. Sitten oli lomamatka ja upeat helleilmat ja vaikka mitä. Helteilläkin jaksoin tätä kuitenkin neuloa ja sainkin kappaleet neulottua jo useampi viikko sitten. Kokoonpanon kanssa tökkikin sitten enemmän. Neule oli pari viikkoa vain toisen hihan kiinnittämistä vajaa valmis. Toissailtana sitten otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin hihan paikoilleen. Eipä tälle toisaalta olisi ollut kovasti käyttöäkään, vaikka silkin sanotaan olevan kuumalla viileä materiaali. Sen verran paksu tuo neule on ettei se olisi juurikaan viilentänyt noilla ihanilla helteillä.

Neule on pääosin patenttineuletta, mutta kaulus on ainaoikein-neuletta. Juuri kauluksen takia ihastuin tähän malliin. Kaulusta varten lisättiin silmukoita sekä etu- että takakappaleeseen. Takaa kaulus on mielestäni onnistuneempi kuin edestä. Toivottavasti kaulus asettuu ajan kanssa.

Ihan sataprosenttisesti en ole tähän puseroon tyytyväinen. Se on pikkuisen väljä ja saa minut näyttämään vielä leveämmältä kuin oikeasti olen. Toivottavasti menee pesussa hieman kokoon leveyssuunnassa. En pingottanut kappaleita laisinkaan, kun olivat jo muutenkin tarpeeksi leveitä.

Silkkilanka on aika epämiellyttävää neulottavaa, ainakin tämä lanka. Lanka oli epätasaista ja möykkyistä ja harvasäikeistä. Tarkkana sai olla ettei tullut "harhasilmukoita". Kokonaisuutena pitäisin tätä sellaisena seiskapuolen projektina. Ei ihan huono, mutta ei mitenkään täydellinenkään. Toivottavasti tulee kuitenkin käyttöön syksymmällä eli joskus lokakuussa.

Olen kesäihminen ja olen todella nauttinut viime viikkojen helteistä. Saisivat jatkua vielä pitkää, ainakin syyskuun loppuun asti. Helle ei ole ainakaan meidän vadelmapensaitamme haitannut, kuten kuvista näkyy marjasato on runsas ja raakileitakin on vielä vaikka kuinka.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Bambuhelmitoppi

Osallistuin toukokuussa blogiarvontaan ja voitin palkinnon. Tilasin jokusen kerän lisää lankaa Tinttamarellista ja aloin neuloa jo aikaisemmin Modasta 2/2010 bongaamastani mallista toppia.
Naisen toppi (nro 29) Modasta 2/2010
Sublime Bamboo & Pearls dk, 70% bambuviskoosia ja 30 % helmiviskoosia, n. 330 g
Knitpicks Harmony 3,5 ja 4 mm

Nättihän siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Valkoista on aina vaikea kuvata. Tässä tapauksessa toppi on vielä hieman kostea pesun jäljiltä, joten pihapihlajamme sai toimia vaatepuuna sijastani. Ihan perustoppi, sileää neuletta, juju on kauluksessa. Kaulus olisi saanut olla vieläkin laskeutuvampi, mutta asettuu toivottavasti käytössä.
Lanka on todella pehmeää ja neulottaessa siitä irtosi jonkin verran nukkaa, mutta ei häiritsevästi. Neulepinnasta tuli tasaista, vaikka neuloinkin tasona. Silmukoiden kanssa sai olla tarkkana, sillä lanka on tosi ohut- ja monisäikeistä. Muuten helposti neulottavaa. Harvinaista sinänsä, että pääsin vyötteen mukaiseen neuletiheyteen vyötteessä mainituilla puikoilla, ja kerroksetkin täsmäsivät.
Neule tulee käyttöön heti huomenna, jos vain kuivuu siihen mennessä. Siihen pukeutuneena kelpaa juhannusta viettää ja jalkapalloa seurata. Siirryn vähitellen juhannuksen viettoon ja toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista keskikesän juhlaa!

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Pitsikaarrokevillatakki

Pitsikaarrokevillatakki
Seamless Yoke Cardigan Ann Buddin The knitter's handy book of sweater pattern -kirjasta
Pitsikuvio Deborah Newtonin Tissue Cardiganista, IK Spring 2010
Manos del Uruguay Silk Blend, 70% merinovillaa, 30% silkkiä, 350 g
Puikot 5 mm
Puunapit Karnaluksista

Inspiraatio tähän neuletakkiin tuli kevään IK:ssa olleesta Deborah Newtonin Tissue Cardiganista. Kyseinen malli on kuitenkin niin monimutkaisesti toteutettu, että enhän minä sillä tavalla ala kupertamaan. Kaivoin esille luottoneulekirjani ja otin sieltä ohjeistuksen, tai lähinnä silmukkamäärät ja kaarrokkeen kavennusten kohdat. Muuten neule on ihan suora, mitään vyötärömuotoiluja en nähnyt tarpeellisiksi. Pitsikuvion nappasin tuosta innoituksen lähteestä.
Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Lankakin riitti loistavasti, vaikka teinkin takista viitisen senttiä pidemmän kuin normaalisti teen. Lankaa jäi vielä pipoon. Lanka on todella upea lanka. Pehmeää, helposti neulottavaa ja neulepinta on todella kaunis. Minun käsialalleni lanka on ehkä hieman liiankin pehmeää, pikkuisen tuli nyppyjä neulottaessa, mutta eivät ne ainakaan kauempaa erotu.

torstai 27. toukokuuta 2010

Arpaonnea

Puikoissa -blogi vietti 5-vuotissynttäreitään parisen viikkoa sitten. Juhlan kunniaksi Jenni järjesti arpajaiset. Osallistuin arvontaan ja voitin!


Jenni oli koonnut palkinnon valkoinen -teemalla: kolme kerää Sublimen Bamboo & Pearl DK:ta, valkoista suklaata (Kalev) ja White Choco -mustikoita (Panda). Aivan ihana paketti! Lanka on niin pehmeää kuin vain olla voi. Tilasin sitä jo muutaman kerän lisää Tinttamarellista, että saan itselleni topin no. 29 Modasta 2/2010. Kiitokset vielä kerran todella mieleisestä arpajaispalkinnosta, Jenni!

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Raidallinen


Raidallinen t-paita (Skinny Empire by Wendy Bernard; Custom Knits)
Novita Tennessee, 100 % merseroitu puuvilla, eri värejä yhteensä 340 g
Pyöröpuikot Knitpicks Harmony 4 mm

Keräsin kaapista Tennesseen jämiä eri projekteista, tai tuon pinkin langan ostin aikoinaan, kun halvalla sain, mutta raitapaitaan sitä neuloin viime vuonna. Halusin t-paidan raglanhihoilla ja pyöreällä pääntiellä. Custom Knitsistä löytyi sitten ohjeistus ja aloin neuloa, ylhäältä alas. Raitojen järjestystä en ihan loppuun asti miettinyt, tuossa olisi pitänyt olla vielä yksi keltainen raita ennen helmapinkkiä, mutta lankaa ei ollut tarpeeksi, joten tein sitten pinkillä. Tuohon asti se riitti. Pikkuisen muokkasin ohjetta, tein levennykset ja kavennukset omien mittojen mukaan ja hihansuihin, helmaan ja pääntielle neuloin kierrettyä 1o 1n -joustinta. Aika monta puseroa olen Tennesseestä tehnyt, joten silmukkamäärät ja kavennukset olisin varmaan muistanut ilman ohjettakin, mutta laiskana otin valmiin ohjeen, kun kaikki silmukat ja kerrokset täsmäsivät aikaisemmin neulottuihin.

Jos joku nyt haluaisi neuloa samanlaisen puseron saman värisistä langoista, niin eipä taida ihan helposti onnistua. Mikään noista väreistä ei ole enää Novitan värikartassa. Nykyisin Tennesseen värikartta on huomattavasi hailakampi kuin takavuosina. Olen paljon neulonut Tennesseestä, mutta tuskinpa enää sitten, kun kaikki varastot (jokunen jämäkerä) on kulutettu. Joudun etsimään jonkun toisen puuvillalangan, jonka värit ovat enemmän mieleeni.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Vinksahtanut villapaita

Slanting Gretel (Tee) by Petra Manis, Interweave Knits Fall 2009
BC Garn Lucca Fino, 100 % supersoft merinould, 300 g
KnitPicks Options, 3,5 mm/80 cm


Tämä projekti oli työn alla pitkään, pari kuukautta. Paljon vietimme aikaa yhdessä, ihan Thaimaassa asti pistäydyimme. Puseron keskikohta, kapean palmikon alusta kainaloihin asti, on made in Thailand. Sukkaprojekti tuli sitten väliin, kun en viitsinyt siellä kaukana laskeskella silmukoita yläosaa varten.

Aika paljon jouduin laskeskelemaan muutenkin. Alkuperäisessä ohjeessa lanka oli jonkin verran paksumpaa. Sen verran muutin ohjetta, että tein tuosta alaosasta puseromaisemman. Alkuperäisen ohjeen mukaan tehtynä tuosta olisi tullut aikamoinen babydoll -neule. Toivottavasti kuvista saa edes vähän selvää. Koko viikonloppu on ollut niin harmaa, että tuskin ulkonakaan sen parempia kuvia olisi saanut otettua.

Alkuperäisestä poiketen tein pitkät hihat. Hihat ovat ihan suorat ilman mitään kavennuksia kainaloista ranteeseen neulotut, puolisen metriä/hiha. Pääntiessä, helmassa ja hihansuissa on muutama kerros helmineuletta. Palmikkokuvion lisäksi ei muita koristuksia ole. Lanka ei ole ihan tasaväristä, sävyt vaihtelevat hienoisesti muutaman hyvin lähekkäisen violetin sävyissä. Neulepinta on kaunista ja todella pehmeää. Viime viikolla käytin tätä parina päivänä ja muutamia nyppyjä tuli kainaloihin, mutta ne oli helppo poistaa. Josko pinta käytössä "rauhoittuisi".

Kesäaika alkoi. Sen kunniaksi kaivoin puuvillalankoja varastosta. Kesästä ja värikästä on siis luvassa seuraavaksi.

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Hiilijalanjälkisukat

 
 Hiilijalanjälkisukat Ann Buddin ohjeella IK Summer 2007
OnLine Supersocke 100 Candy Color (75 % villa, 25% polyamidi), 100 g
Sukkapuikot KnitPicks ja Pony 2,75 mm

Annoin näille sukille nimeksi hiilijalanjälkisukat, sillä niillä on melkoinen hiilijalanjälki. Niitä on näet lennätetty ensin lankana Thaimaahan ja sitten puolivalmisteena takaisin kotomaan kamaralle. Olimme helmikuun alkupuolen miekkosen kanssa lämmittelemässä Phuketissa Kata Beachilla. Onneksi otin neulottavaa mukaan, ettei aika käynyt pitkäksi.

Sukat ovat ihan perus-varpaista-ylös-sukat, tiimalasikantapää. Varressa tein vähän lisäyksiä, että mahtuvat pontevien pohkeitteni ympärille. Jalkaosassa on 60 silmukkaa. Kantapään jälkeen neuloin 60 silmukalla viitisentoista senttiä (pohjasta mitattuna) ja sitten lisäsin yhden silmukan kerroksen ensimmäisen silmukan jälkeen ja ennen kerroksen viimeistä silmukkaa, ensin 5 kertaa joka 6. kerros ja sitten 5 kertaa joka 8. kerros. Loppujen lopuksi silmukoita oli siis 80. Sukan suuhun tein picot-reunan, että sain kaiken langan käytettyä, mutta kuitenkin identtiset sukat.
 
Kuvasta tarkkasilmäinen saattaa huomata lisäykset. Tein sukista ihan identtiset. Neuloin ensin ensimmäistä sukkaa kunnes vaaka alkoi näyttää, että kerän puoliväli lähestyy. Muutama gramma ennen puoliväliä aloin etsiä kerästä sitä kohtaa, josta sukan aloitin. Kerin lankaa siihen asti ja katkaisin sen sopivasta kohdasta. Toista sukkaa neuloin samaan kohtaan kuin ensimmäistäkin ja pähkäilin sitten paljonko lankaa vielä on jäljellä. Neuloin vuoron perään molempia sukkia ja kun ensimmäisen sukan lanka alkoi loppua tein reikäkerroksen picot-reunaa varten. Reikäkerroksen jälkeen liitin jäljellä olevan langan toisen pään ensimmäiseen sukkaan sisäpuolen reunan neulomista varten. Neuloin sitten sukkia vuorotellen, kunnes lankaa alkoi olla jäljellä sen verran, että sukat saa pääteltyä ja käänteen ommeltua. Katkaisin langan puolivälistä ja tein viimeistelyn. Lankaa jäi kaksi parinkymmensenttistä pätkää. Tarkalle meni, mutta eipä jäänyt jämiä. En tiedä olenko erilainen neuloja, mutta olen aina todella tyytyväinen, jos saan kaiken langan käytettyä. Pidän tuollaisista pohjepituisista sukista. Ne lämmittävät paremmin kuin nilkkasukat ja varret saa halutessa ryntättyä mukavasti ja nilkat ovat silti peitossa.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Köynnöskasvipäähine

Kylmillä keleillä on hyvä suojata päänsä. Tein pipon. Omasta päästä ja omaan päähän. Annoin sille nimeksi Wisteria -pipo. Nimi tulee siitä, että Vogue Knitting Stitchionary 2 -kirjan palmikko no. 41 on nimeltään Wisteria ja tässä pipossa on sitä palmikkoa peräti 6 kappaletta. Lanka on paksua Pirkkaa, jota meni sata grammaa. Nelosen puikoilla neuloin.

Neuloin pipon päälaelta korville. Loin 6 silmukkaa ja aloin sitten lisätä silmukoita joka toinen kerros. Tein lisäykset aina tuon 2 o raidan molemmilla puolilla. Kun silmukoita oli tarpeeksi, aloitin tuon palmikkokuvion ja nurjat silmukat. 2o 2n -joustimen aloitin, kun pipo oli 20 cm korkea ja neuloin sitä niin kauan kuin lankaa riitti, tässä tapauksessa 9 cm. Pipo on lämmin ja sillä tarkenee vielä n. -15 asteen pakkasella. Kylmemmällä en ole kokeillut. Kylmemmällä pidän karvalakkia (epäaito). Tämä on ensimmäinen tänä vuonna valmistunut, tänä vuonna aloitettu neulomus.

lauantai 30. tammikuuta 2010

Vihreän saaren villatakki

Emerald Isle Cardigan by Melissa Wehrle, Knitscene, Fall 2009
Gedifra Shetland de Luxe, 50% villa, 25% babyalpakka, 25% mohair, 375 grammaa
KnitPicks Harmony, 4 ja 5 mm
8 nappia

Halusin perusmallisen v-aukkoisen villatakin. Lanka löytyi lankalaatikosta, matkamuisto viime kevään Tallinnan reissulta, Karnaluksista. Langan yhdistin mallin heti, kun näin tuon lehden.

Neuleen juju on nuo tampit, joiden avulla hihat nostetaan ylös (ks. kuva oikealla). Ohjeesta poiketen neuloin kainaloihin asti yhtenä kappaleena ja sitten samanaikaisesti kolmea kappaletta kolmelta eri kerältä. Pääntien reunassa ja nappilistana oleva joustin neulottiin samalla.
Näin pakkasilla olen pitänyt hihoja alhaalla (ks. kuva vasemmalla). Hieman hassuiltahan nuo napit tuolla hihoissa näyttävät, mutta pääasia, että on lämmin. Neule on todella lämmin, kuten langan koostumuksestakin voi päätellä.

Pikkuisen reilumman olisin tästä voinut tehdä etteivät napit tuolla tavalla kiristäisi. Lankakin olisi riittänyt mainiosti väljempäänkin. Täytyy taas aloittaa kuntoilu ja itsensä tarkkailu, niin eiköhän se neulekin siitä väljene.

Kirjaan tämän vielä viime vuoden töihin. Viime vuonna olin varsin aikaansaapa neulojana. Neuloin melkein 5 kiloa lankaa, useamman kilometrin siis. Tänä vuonna tuskin saan niin paljon neulottua.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Viimevuotisia

Vinnland (linkki Ravelryyn)
Fortissima Socka, 75% villaa, 25% polyamidia, 70 g
Sukkapuikot 2,5 mm, 2,75 mm ja 3 mm

Sukkia on kaksi, vaikka kuvassa näkyykin vain toinen. Olen alkanut pitää sukkien neulomisesta koko ajan enemmän. Hienoja sukkamalleja on pilvin pimein ja sukille on aina käyttöä. Lisäksi sukankudinta on helppo kuljettaa mukana. Aloitin nämä sukat matkaneuleeksi ennen joulua tekemälleni viikonloppuretkelle Lontooseen. Neuloin näitä Riian lentokentällä odottaessani lentoani sieltä Lontooseen. Lontoossakin neuloin jonkin verran, kun odottelin ystävätärtäni. Reissun jälkeen ensimmäinen sukka oli hieman kantapäätä pidemmällä (aloitin varpaista). Lontoossa oli niin paljon muuta ohjelmaa, että neulominen jäi vähemmälle.

Joululoman aikana tikuttelin sitten sukat valmiiksi. Valmistuivat viimeisenä vapaapäivänä ja ovat olleet jo käytössäkin. Kantapään kohdalta ovat hieman tiukat, mutta muuten ihan kelvolliset. Langasta en hirveästi tykkää. Se nuhjaantuu jo neulottaessa. Sitä on kuitenkin vielä jäljellä reilut 2 kerää, joten kyllä siitä vielä neulottua tulee.