Arpaonnea

Puikoissa -blogi vietti 5-vuotissynttäreitään parisen viikkoa sitten. Juhlan kunniaksi Jenni järjesti arpajaiset. Osallistuin arvontaan ja voitin!

Jenni oli koonnut palkinnon valkoinen -teemalla: kolme kerää Sublimen Bamboo & Pearl DK:ta, valkoista suklaata (Kalev) ja White Choco -mustikoita (Panda). Aivan ihana paketti! Lanka on niin pehmeää kuin vain olla voi. Tilasin sitä jo muutaman kerän lisää Tinttamarellista, että saan itselleni topin no. 29 Modasta 2/2010. Kiitokset vielä kerran todella mieleisestä arpajaispalkinnosta, Jenni!

Raidallinen

Raidallinen t-paita (Skinny Empire by Wendy Bernard; Custom Knits)

Novita Tennessee, 100 % merseroitu puuvilla, eri värejä yhteensä 340 g

Pyöröpuikot Knitpicks Harmony 4 mm

Keräsin kaapista Tennesseen jämiä eri projekteista, tai tuon pinkin langan ostin aikoinaan, kun halvalla sain, mutta raitapaitaan sitä neuloin viime vuonna. Halusin t-paidan raglanhihoilla ja pyöreällä pääntiellä. Custom Knitsistä löytyi sitten ohjeistus ja aloin neuloa, ylhäältä alas. Raitojen järjestystä en ihan loppuun asti miettinyt, tuossa olisi pitänyt olla vielä yksi keltainen raita ennen helmapinkkiä, mutta lankaa ei ollut tarpeeksi, joten tein sitten pinkillä. Tuohon asti se riitti. Pikkuisen muokkasin ohjetta, tein levennykset ja kavennukset omien mittojen mukaan ja hihansuihin, helmaan ja pääntielle neuloin kierrettyä 1o 1n -joustinta. Aika monta puseroa olen Tennesseestä tehnyt, joten silmukkamäärät ja kavennukset olisin varmaan muistanut ilman ohjettakin, mutta laiskana otin valmiin ohjeen, kun kaikki silmukat ja kerrokset täsmäsivät aikaisemmin neulottuihin.

Jos joku nyt haluaisi neuloa samanlaisen puseron saman värisistä langoista, niin eipä taida ihan helposti onnistua. Mikään noista väreistä ei ole enää Novitan värikartassa. Nykyisin Tennesseen värikartta on huomattavasi hailakampi kuin takavuosina. Olen paljon neulonut Tennesseestä, mutta tuskinpa enää sitten, kun kaikki varastot (jokunen jämäkerä) on kulutettu. Joudun etsimään jonkun toisen puuvillalangan, jonka värit ovat enemmän mieleeni.

Vinksahtanut villapaita

Slanting Gretel (Tee) by Petra Manis, Interweave Knits Fall 2009

BC Garn Lucca Fino, 100 % supersoft merinould, 300 g

KnitPicks Options, 3,5 mm/80 cm

Tämä projekti oli työn alla pitkään, pari kuukautta. Paljon vietimme aikaa yhdessä, ihan Thaimaassa asti pistäydyimme. Puseron keskikohta, kapean palmikon alusta kainaloihin asti, on made in Thailand. Sukkaprojekti tuli sitten väliin, kun en viitsinyt siellä kaukana laskeskella silmukoita yläosaa varten.

Aika paljon jouduin laskeskelemaan muutenkin. Alkuperäisessä ohjeessa lanka oli jonkin verran paksumpaa. Sen verran muutin ohjetta, että tein tuosta alaosasta puseromaisemman. Alkuperäisen ohjeen mukaan tehtynä tuosta olisi tullut aikamoinen babydoll -neule. Toivottavasti kuvista saa edes vähän selvää. Koko viikonloppu on ollut niin harmaa, että tuskin ulkonakaan sen parempia kuvia olisi saanut otettua.

Alkuperäisestä poiketen tein pitkät hihat. Hihat ovat ihan suorat ilman mitään kavennuksia kainaloista ranteeseen neulotut, puolisen metriä/hiha. Pääntiessä, helmassa ja hihansuissa on muutama kerros helmineuletta. Palmikkokuvion lisäksi ei muita koristuksia ole. Lanka ei ole ihan tasaväristä, sävyt vaihtelevat hienoisesti muutaman hyvin lähekkäisen violetin sävyissä. Neulepinta on kaunista ja todella pehmeää. Viime viikolla käytin tätä parina päivänä ja muutamia nyppyjä tuli kainaloihin, mutta ne oli helppo poistaa. Josko pinta käytössä "rauhoittuisi".

Kesäaika alkoi. Sen kunniaksi kaivoin puuvillalankoja varastosta. Kesästä ja värikästä on siis luvassa seuraavaksi.

Hiilijalanjälkisukat

 

 Hiilijalanjälkisukat Ann Buddin ohjeella IK Summer 2007

OnLine Supersocke 100 Candy Color (75 % villa, 25% polyamidi), 100 g

Sukkapuikot KnitPicks ja Pony 2,75 mm

Annoin näille sukille nimeksi hiilijalanjälkisukat, sillä niillä on melkoinen hiilijalanjälki. Niitä on näet lennätetty ensin lankana Thaimaahan ja sitten puolivalmisteena takaisin kotomaan kamaralle. Olimme helmikuun alkupuolen miekkosen kanssa lämmittelemässä Phuketissa Kata Beachilla. Onneksi otin neulottavaa mukaan, ettei aika käynyt pitkäksi.

Sukat ovat ihan perus-varpaista-ylös-sukat, tiimalasikantapää. Varressa tein vähän lisäyksiä, että mahtuvat pontevien pohkeitteni ympärille. Jalkaosassa on 60 silmukkaa. Kantapään jälkeen neuloin 60 silmukalla viitisentoista senttiä (pohjasta mitattuna) ja sitten lisäsin yhden silmukan kerroksen ensimmäisen silmukan jälkeen ja ennen kerroksen viimeistä silmukkaa, ensin 5 kertaa joka 6. kerros ja sitten 5 kertaa joka 8. kerros. Loppujen lopuksi silmukoita oli siis 80. Sukan suuhun tein picot-reunan, että sain kaiken langan käytettyä, mutta kuitenkin identtiset sukat.

 

Kuvasta tarkkasilmäinen saattaa huomata lisäykset. Tein sukista ihan identtiset. Neuloin ensin ensimmäistä sukkaa kunnes vaaka alkoi näyttää, että kerän puoliväli lähestyy. Muutama gramma ennen puoliväliä aloin etsiä kerästä sitä kohtaa, josta sukan aloitin. Kerin lankaa siihen asti ja katkaisin sen sopivasta kohdasta. Toista sukkaa neuloin samaan kohtaan kuin ensimmäistäkin ja pähkäilin sitten paljonko lankaa vielä on jäljellä. Neuloin vuoron perään molempia sukkia ja kun ensimmäisen sukan lanka alkoi loppua tein reikäkerroksen picot-reunaa varten. Reikäkerroksen jälkeen liitin jäljellä olevan langan toisen pään ensimmäiseen sukkaan sisäpuolen reunan neulomista varten. Neuloin sitten sukkia vuorotellen, kunnes lankaa alkoi olla jäljellä sen verran, että sukat saa pääteltyä ja käänteen ommeltua. Katkaisin langan puolivälistä ja tein viimeistelyn. Lankaa jäi kaksi parinkymmensenttistä pätkää. Tarkalle meni, mutta eipä jäänyt jämiä. En tiedä olenko erilainen neuloja, mutta olen aina todella tyytyväinen, jos saan kaiken langan käytettyä. Pidän tuollaisista pohjepituisista sukista. Ne lämmittävät paremmin kuin nilkkasukat ja varret saa halutessa ryntättyä mukavasti ja nilkat ovat silti peitossa.

Köynnöskasvipäähine

Kylmillä keleillä on hyvä suojata päänsä. Tein pipon. Omasta päästä ja omaan päähän. Annoin sille nimeksi Wisteria -pipo. Nimi tulee siitä, että Vogue Knitting Stitchionary 2 -kirjan palmikko no. 41 on nimeltään Wisteria ja tässä pipossa on sitä palmikkoa peräti 6 kappaletta. Lanka on paksua Pirkkaa, jota meni sata grammaa. Nelosen puikoilla neuloin.

Neuloin pipon päälaelta korville. Loin 6 silmukkaa ja aloin sitten lisätä silmukoita joka toinen kerros. Tein lisäykset aina tuon 2 o raidan molemmilla puolilla. Kun silmukoita oli tarpeeksi, aloitin tuon palmikkokuvion ja nurjat silmukat. 2o 2n -joustimen aloitin, kun pipo oli 20 cm korkea ja neuloin sitä niin kauan kuin lankaa riitti, tässä tapauksessa 9 cm. Pipo on lämmin ja sillä tarkenee vielä n. -15 asteen pakkasella. Kylmemmällä en ole kokeillut. Kylmemmällä pidän karvalakkia (epäaito). Tämä on ensimmäinen tänä vuonna valmistunut, tänä vuonna aloitettu neulomus.

Vihreän saaren villatakki

Emerald Isle Cardigan by Melissa Wehrle, Knitscene, Fall 2009
Gedifra Shetland de Luxe, 50% villa, 25% babyalpakka, 25% mohair, 375 grammaa
KnitPicks Harmony, 4 ja 5 mm
8 nappia

Halusin perusmallisen v-aukkoisen villatakin. Lanka löytyi lankalaatikosta, matkamuisto viime kevään Tallinnan reissulta, Karnaluksista. Langan yhdistin mallin heti, kun näin tuon lehden.

Neuleen juju on nuo tampit, joiden avulla hihat nostetaan ylös (ks. kuva oikealla). Ohjeesta poiketen neuloin kainaloihin asti yhtenä kappaleena ja sitten samanaikaisesti kolmea kappaletta kolmelta eri kerältä. Pääntien reunassa ja nappilistana oleva joustin neulottiin samalla.

Näin pakkasilla olen pitänyt hihoja alhaalla (ks. kuva vasemmalla). Hieman hassuiltahan nuo napit tuolla hihoissa näyttävät, mutta pääasia, että on lämmin. Neule on todella lämmin, kuten langan koostumuksestakin voi päätellä.

Pikkuisen reilumman olisin tästä voinut tehdä etteivät napit tuolla tavalla kiristäisi. Lankakin olisi riittänyt mainiosti väljempäänkin. Täytyy taas aloittaa kuntoilu ja itsensä tarkkailu, niin eiköhän se neulekin siitä väljene.

Kirjaan tämän vielä viime vuoden töihin. Viime vuonna olin varsin aikaansaapa neulojana. Neuloin melkein 5 kiloa lankaa, useamman kilometrin siis. Tänä vuonna tuskin saan niin paljon neulottua.

Viimevuotisia

Vinnland (linkki Ravelryyn)

Fortissima Socka, 75% villaa, 25% polyamidia, 70 g
Sukkapuikot 2,5 mm, 2,75 mm ja 3 mm

Sukkia on kaksi, vaikka kuvassa näkyykin vain toinen. Olen alkanut pitää sukkien neulomisesta koko ajan enemmän. Hienoja sukkamalleja on pilvin pimein ja sukille on aina käyttöä. Lisäksi sukankudinta on helppo kuljettaa mukana. Aloitin nämä sukat matkaneuleeksi ennen joulua tekemälleni viikonloppuretkelle Lontooseen. Neuloin näitä Riian lentokentällä odottaessani lentoani sieltä Lontooseen. Lontoossakin neuloin jonkin verran, kun odottelin ystävätärtäni. Reissun jälkeen ensimmäinen sukka oli hieman kantapäätä pidemmällä (aloitin varpaista). Lontoossa oli niin paljon muuta ohjelmaa, että neulominen jäi vähemmälle.

Joululoman aikana tikuttelin sitten sukat valmiiksi. Valmistuivat viimeisenä vapaapäivänä ja ovat olleet jo käytössäkin. Kantapään kohdalta ovat hieman tiukat, mutta muuten ihan kelvolliset. Langasta en hirveästi tykkää. Se nuhjaantuu jo neulottaessa. Sitä on kuitenkin vielä jäljellä reilut 2 kerää, joten kyllä siitä vielä neulottua tulee.