Uusi(o) villatakki

Jane by Wendy Bernard from Custom Knits, koko M
Lana Grossa Bingo, 100 % merinovilla, 600 g
KnitPicks Harmony 5,5 mm

Tämä on uusi olomuoto pari vuotta sitten tekemästäni neuletakista. Olin jo silloin sitä mieltä, että olisi se voinut olla reilumpikin. Hihat olivat liian kapeat eikä pari tuumaa lisää ympärystäkään olisi haitannut. Koska lanka on hyvälaatuista, purin neuleen, vyyhtesin langat, kastelin ne ja niiden kuivuttua kerin ne uusille kerille. Mukaan nappasin vielä lankavarastosta yhden kokonaisen ja yhden vajaan kerän. Lankaa jäi muutama metri.

Mallin bongasin mainiosta Custom Knits -kirjasta, jonka hommasin Amerikan-matkallani KnitPicksin kirja-alesta. Samassa kuormassa tuli sukkapuikkoja ja muuta pikku sälää. Lankoja en tällä kerralla hankkinut. Kirjassa on lukuisia ylhäältä alaspäin toteutettavia malleja sekä raglan- että istutetuilla hihoilla. Tämä aloitettiin olkapäiltä. Ensin neuloin takakappaleen kainaloihin asti ja sitten poimin silmukat etukappaleita varten aloitusreunasta. Kainalossa kappaleet sitten yhdistyivät ja alaosan tein yhtenä kappaleena. Tässä ei varsinaisesti mitään uutta. Uutta oli hihojen tekotapa. Hihojen silmukat poimin hiha-aukoista ja aluksi tein jyhennettyjä kerroksia saadakseni hihan pyöriöön "lisätilaa". Sitten jatkoin hihojen neulomista normaalisti pyörönä. Yhtään saumaa ei tässä vaatekappaleessa ole.

Mallia sovelsin sen verran, että tein v-aukon, napinlävet ja laitoin napit alkuperäisen nauhakiinnityksen sijaan. Napitkin ovat samat kuin edellisessäkin versiossa. Mallikuvion tein neljään kertaan, kun alkuperäisessä ohjeessa kehotettiin tekemään se kolmesti. Nyt olen jo sen verran viisastunut neuleharrastuksessani, että teen neuleet omien mittojeni mukaan. Hihat olisivat voineet olla inansa pidemmät, mutta menevät noinkin. Hihat ovat ihan suorat ilman mitään kavennuksia. Uskon että tätä tulee käytettyä paljon.

Joulukinkku loppui tänään. Kinkkupizzaan ja -kiusaukseen sijoitin suurimman osan jämistä ja tänä aamuna pistelin viimeiset siivut aamiaiseksi. Kalaruokia alkaa olla jo ikävä.

Joulu jatkuu vielä

Edellisestä postauksesta onkin jo aika tovi. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä: kävin Amerikassa Texasissa ystäviäni tapaamassa, suoritin normaalia arkea, valmistauduin jouluun ja aloitin joululoman.

Tänä vuonna neuloin vain yhden joululahjan:

Suursmurffin pipo
Hjertegarn Palino, 100% Merinovilla, 80 g
Pyöröpuikot Addi 3,5 mm/40 cm

Tämän annoin siskolleni. Ohje on sama kuin aikaisemmin tekemissäni Bamboo -pipoissa eli Meg Swansen artikkelista Old Wives Tales (VK Holiday 2006). Silmukoita loin 100 ja tuosta tuli sopivan kokoinen aikuiselle naiselle. Lanka vaikutti kerällä paremmalle kuin miksi osoittautui neulottaessa. Langasta lähti aika paljon nöyhtää ja valmis neule näytti varsin nyppyiseltä. Harmitti vähän antaa sellaista lahjaksi, mutta annoin kuitenkin. Sisko tilasi vielä pätkäsormisormikkaat, joten täytynee hakea vielä yksi kerä lisää.

Hankin joululahjoja aika pienelle joukolle: mies, miehen pojat, vanhempani ja siskoni. Pojille annoin myös neuleita lahjaksi, Amerikan tuliaisia. Muille annoin kirjoja. Kirjat ovat mielestäni parhaita lahjoja, pitävät arvonsa ja ovat nopeita hankkia. Lahjojen hankinta kesti noin 10 minuuttia, jos ei lasketa mukaan sitä aikaa, jonka jonotin kassalle ja pakkauspisteeseen.

Itsekin sain lahjaksi kirjoja, en tosin mitään käsityöaiheista. Perinteisesti sain Seppo Jokisen uusimman Tampere-dekkarin Kuka sellaista tekisi ja varsinaisena toiveena Jari Tervon Troikan. Jokisen kirjan luin perinteisesti saman tien. Siskoltani sain lisäksi äänikirjan (Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia), koska ennen joulua valittelin, että en ehdi lukemaan. Nyt voin neuloa ja kuunnella samalla!

Kerrassaan mainio oli lahja, jonka saimme mieheni kanssa mieheni vanhemmalta pojalta. Hän oli yhdessä tyttöystävänsä kanssa leiponut meille taatelikakun ja muumipipareita. Taisi mennä käyttöön pojan saama tehosekoitin, jota hän toivoi joululahjaksi.

Kuten otsikossa totesin, joulu jatkuu vielä. Kinkkuakin on vielä jäljellä. On taas se aika vuodesta, jolloin kekseliäisyys on koetuksella: mitä kaikkea hyvää ja erilaista voi tehdä joulukinkusta. Taidan lähteä ulos kävelylle sitä miettimään. Ensin kuitenkin valokuvaan uuden villatakkini, josta tarinaa lähiaikoina.

2 + 2 = 3

Aina 2 + 2 ei ole 4. Kerron tässä esimerkin: Minulla oli kaksi kerää vihreää Fortissima Sockaa ja kaksi kerää ruskeaa Fortissima Sockaa. Niistä tuli kolme paria sukkia.

Ambrosia Socks by Ann Budd, IK Fall 2007

Fortissima Socka (75% villa, 25% polyamidi), 70 g
Puikot 2,75 mm ja 3 mm
Koko: jalan ympärys 9" eli 64 silmukkaa

Kiva malli, varpaista ylöspäin, vähän erilainen palmikkokuvio. Varressa neuloin palmikkokuviokerran kymmenen kertaa ja vaihdoin siten isompiin puikkoihin, joilla tein viisi mallikertaa. Päättelin ompelemalla. En kerta kaikkiaan jaksanut tehtä pitempiä varsia, joten lankaan jäi reilu puoli kerää.
Nämä tulevat minulle itselleni. Olen niitä jo käyttänytkin ja kerran ne on pestykin. Joo, kuva on otettu sohvalla maaten ja jalat kattoa kohti.

Firestarter by Yarnissima
Fortissima Socka (75% villa, 25% polyamidi), 70 g
Puikot 3 mm ja 3,25 mm
Koko: jalan ympärys 9" eli 64 silmukkaa

Tämä malli on ollut työlistalla jo pitkään. Tosi kiva neulottava. Oli paljon uutta: sukan aloitus neulomalla ensin varvasosa lyhennetyillä kerroksilla, mielenkiintoinen kantapää. Malli on tosi kaunis. Pahoittelen kuvan laatua, aurinko ei ole täälläkään juuri paistanut. Varressa tein kolme toistoa kuviota ohuemmilla puikoilla ja kaksi toistoa paksummilla. Lopussa 15 kerrosta ribbiä paksummilla puikoilla.

Nämä lähtivät tänään postiin. Menevät syntymäpäivälahjaksi meidän muorille, eli äitini äidille, joka täyttää piakkoin 94 v.

Minttusuklaasukat
Fortissima Socka (75% villa, 25% polyamidi), 30 + 30 g
Puikot 3 mm
Koko: jalan ympärys 9" eli 64 silmukkaa

Nämä ovat omaa designiani, Ann Buddin perusmallin mukaan neulottu. Sileää neuletta, varressa 1 o kiert. ,1 n -ribbiä. Raidat ovat 6 kerrosta korkeita. Vihreää lankaa oli vähän enemmän kuin ruskeaa, joten siitä tuli hallitseva väri. Lanka on uskomattoman riittävää, kun yrittää neuloa sitä loppuun. Empiiristen kokeiden tuloksena totesin, että yhteen kerrokseen menee n. 80 cm lankaa ja että ompelemalla päättelemiseen menee huomattavasti vähemmän lankaa kuin neulomalla päättelemiseen. Yritin ensin päätellä normaalisti, mutta lanka ei riittänyt kuin puoliväliin. Ommellen päättelyyn se riitti hyvin. Nämäkin ovat minulle. Näin rumia voi pitää vain unisukkina. Toisaalta tuo väritys on niin retroa, aitoa 70-lukua, että ehkä sitä voi sillä varjolla pitää jopa kauniinakin.

Pitsihuivihuivi

Melkein kaikki neulovat ystäväni, jotka tunnen ihan elävänä ovat neuloneet tällaisen jo ajat sitten. Jotkut jopa useampia. Nyt minullakin on:

Lacy Kerchief Shawl by Lisa Daehlin, Interwave Knits Gifts, Holiday 2006

Knit Picks Ambrosia, 80% Baby Alpaca, 20% Cashmere, reilu 200 grammaa

Knit Picks Harmony, 4,5 mm

Lanka jäi viime vuonna tähteeksi palmikkovillatakista. Reilusta neljästä kerästä ei juuri mitään isompaa saa aikaiseksi. Onneksi tämän huivin ohje tuli käsille ohjearkistoa penkoessani. Lanka sopii erinomaisesti tähän työhön. Villatakkina se on hieman liiankin lämmin.

Hieman vähemmän tein kerroksia kuin ohjeessa; keskiosassa on muistaakseni enimmillään 36 silmukkaa, kun ohjeen mukaan olisi pitänyt olla 39. Tämä siksi, että lanka ei olisi riittänyt, jos olisin tehnyt kaikki kerrokset, ja toisaalta huivi oli jo riittävän pitkä tuossa vaiheessa. Huiville tuli pituutta reilut kaksi metriä. Pahoin pelkään, että se venyy vielä käytössä. Pariin kertaan menne kaulan ympäri ja vielä solmuunkin.

Talven varalle

Pari vuotta sitten neuloin Sunrise Circle Jacketin. Jo tuolloin pohdin takin vuorittamista. Yhtenä torstaina jokunen viikko sitten ryhdyin tuumasta toimeen. Poikkesin töiden jälkeen Eurokankaaseen ja sieltä löytyi sopivan väristä ohutta toppakangasta. Reunojen huolittelua varten ostin vinonauhaa. Kaavan vuoria varten olin piirtänyt jo pingotusvaiheessa.
Leikkelin kankaan, hurruuttelin saumat ja ompelin vinonauhan paikoilleen. Ei sen kummempi juttu. Yhden illan askare. No ei ihan.
Neuletakki lojui jokusen viikon sohvanpäädyssä odottamassa vuorin kiinnittämistä neuleeseen. Tänään sain ommeltua muutaman nepparin etuliepeisiin pitämään vuoria paikallaan. Muuten vuori pysyy paikoillaan ahdistussovitteen periaatteella.
Syy miksi alunperinkin ajattelin vuoria, oli se että takki on aika tanakkaa neulosta ja aivan liian kuuma sisällä pidettäväksi. Viileämpinä vuodenaikoina tuppaa olemaan kuitenkin varsin tuulista eikä pelkkä neulos pidä tuulta. Vuori siis siksi, että takilla olisi enemmän käyttöä.

Takin kanssa täytyy tietenkin olla yhteensopiva päähine.

Tweed Beret by Kristen TenDyke, Interweave Knits Winter 2006
Rowan Rowanspun Aran, 100% villaa, 60 g
Sukkapuikot ja 40 cm:n pyöröt, 5 mm

Takista jäänyt lanka tekeytyi päähineeksi. Tein ihan ohjeen mukaan, jopa tuon "saparon" päälaelle. Keskeinen idea on, että neulotaan päälaelta korvia kohti.

Eiköhän näillä ainakin leudoimmilla keleillä tarkene.

Pelkistetty neuletakki

Minimalist Cardigan by Ruthie Nussbaum, Interweave Knits Fall 2007

Le fibre nobili Super Tajmahal, 70 % merinovilla, 22 % silkki, 8 % kashmir, 415 g
Knitpicks Harmony, 4,5 mm



Tämä neule syntyi niin, että ensin oli lanka, jonka ostin helmikuussa Tallinnan reissulla Karnaluksista. Silloin en erityisesti ajatellut mitä siitä tekisin. Ostin langan koostumuksen takia. Keväällä selailin taas kerran neulelehtiäni ja tämä malli "pisti silmään". Jonkun aikaa se sai odotella vuoroaan. Tässä se kuitenkin on. Muuten tein ihan mallin mukaan, paitsi lisäsin tietenkin mittaa vartalo-osaan ja hihoihin. Hihat ovat enemmän 4/5 -pituiset kuin 3/4 -pituiset Täyspitkiä hihoja varten mallia olisi täytynyt mielestäni muokata, joten jätin hihat vähän vajaiksi.



Tykkään tällaisesta aukipidettävästä mallista, jonka voi heittää olkapäille. Alle trikoota tai vaikkapa tuollainen tunikatyyppinen pusero. Tämä pusero on omaa tekoani. Olen verestellyt pikku hiljaa ompelutaitojani ja tämä syntyi pari viikonloppua sitten Eurokankaan silkki-puuvillapalakankaasta Modan 2/2005 kaavoilla. Ompeleminen olisi ihan helppoa, jos vain malttaisin olla huolellisempi. Kaikenlaisia turhia vekkejä ja ryppyjä tulee vähän väliä, kun en huomaa katsoa tarpeeksi tarkkaan, että kankaat ovat niin kuin pitää. Ajan kanssa, ajan kanssa. Toistaiseksi olen kyllä malttanut korjata virheeni ja tehdä uudestaan.

Patenttiratkaisuja ja maastokuosia

Lankavaraston karsimiseksi ja pään suojaksi olen neuloskellut isompien töiden ohessa päähineitä:

Patenttineulepipot
Perusmalli Idena Bamboota, 70% bambu, 30% puuvilla, n. 75 g
Addin 40 cm pyöröt, 5 mm

Smurffimalli Idena Bamboota, 70% bambu, 30% puuvilla, n. 90 g
Addin 40 cm pyöröt, 5 mm

Varastossa oli kolme täyttä kerää ja lukuisia "nöttösiä" bambulankaa, joista tekaisin lenkkipipoja syyskelejä varten. Innoituksen otin Meg Swansenin artikkelista "Old Wiwes' Tales" Vogue Knitting Holiday 2006:ssa. Siinä hän kertoo kuinka hänen äitinsä, neulontaguruista suurin, Elizabeth Zimmermann oli aina siinä uskossa, että patenttineuletta ei voi neuloa pyörönä. No, tuossa artikkelissa Meg kertoo kuinka se käy. Molemmissa pipoissa on 60 silmukkaa, jotka sitten on kavenneltu artikkelissa olleen ohjeistuksen mukaan. Erityisesti tykkään tuosta smurffimallista. Se on ollut jo käytössäkin ja on yllättävän lämmin.

Yhteensopiva päähine Swallowtail Shawlin kanssa
Louisa Harding Yarns Kimono Angora, 70% angora, 25% villa, 5% nylon, vajaa kerä, reilut 20 g
Addin 40 cm ja 80 cm pyöröt, 4,5 mm

Swallowtailin neuloin jo pari vuotta sitten. Siitä jääneet langat neuloin nyt pipoksi. Ohje on Silke Hupkan Karlchen, jonka löysin Ravelryn kautta. Pipo on neulottu päälaelta korville päin, että varmasti saisin kaiken langan kulutettua (1,2 m jäi). Koska minulla ei ollut 4,5 mm:n sukkapuikkoja, aloitin pipon magic loop -tekniikalla, siksi nuo pidemmätkin puikot. Varmuuden vuoksi neuloin pipon kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla lanka läikittyi niin rumasti, että en kestänyt sitä katsella, toisella kerralla pätkäisin langan muutamassa kohdassa läikkien välttämiseksi. Miksiköhän olen ostanut tuollaista camouflage-lankaa? Keränä se oli niin kaunis, mutta neuloontui militanttikuosiksi. No, talvella on onneksi suurimman aikaa pimeää, joten sama se kai mitä päässään pitää.

Tänään on ollut upea päivä. Tällaista säätä saisi olla loppusyksyn, vaikka jouluun saakka. Aamulla heräsin reippaana kahdeksalta auringonpaisteeseen. Aamukahvin ja lehtien luvun jälkeen neuloin Minimalistin etukappaleet valmiiksi, korjasin miehen paidan repsottavan taskun ja kipaisin vakiolenkkini Iidesjärven ympäri. Kaikki tämä ennen kahta. Aurinko tosiaan antaa virtaa ja puhtia! Loppupäivän olen sitten notkunut koneella, lukenut blogeja yms.