Huivi kuin henkäys

Alina Merja Korhosen ohjeen mukaan (linkki Ravelryyn)

BBB Filati Kid Mohair (70% Kid Mohair, 30% Nylon), 47 g
Puikot 4 mm


Aloitin tämän huivin neulomisen Neuleretriitissä ja se valmistuikin jo monta viikkoa sitten. Ohjeessa on kolme eri vaihtoehtoa huivin muodoksi: kolmio, puoliympyrä ja kapeahko. Aloitin 90 silmukalla, että sain kapeahkon, pitkulaisen huivin. Aluksi neuloin keskikohdan ainaoikeaa ja sen jälkeen poimin reunasta silmukat pitsiä varten. Pitsissä on 390 s eli 21 toistoa mallikertaa ja 6 reunasilmukkaa. Mallikertoja tein yhteensä viisi, enempään ei lanka riittänyt. Lopuksi päättelin virkkaamalla, ohjeen mukaiseen rapuvirkkaukseen lanka ei enää riittänyt, mutta reuna on siisti ilman sitäkin. Viimeistelyksi pingotin huivin suoran reunan. Pitsin annoin olla ilman pingotusta, se näytti niin ilmavalta ja eloisalta.

Huivi on todella henkäyksen kevyt. Silti lämmin. Sen voi kietoa kaulaa lämmittämää tai jättää hartioille. Mikä parasta sain pitsineuletakin jämälangat käytettyä. Huivin ohjeesta ohjeen tekijä lahjoitti lokakuun aikana osan Roosanauha -kampanjaan. Huivin lisäksi sain siis myös hyvää mieltä hyväntekemisen muodossa.

Puuvillaa pikkuiselle tytölle

Sain eilisiltana tekstiviestin, jota jo olin osannut odottaa: "Tyttö syntyi viime yönä." Rakas ystäväni kaukana suuren veden takana sai esikoisensa. Kun kuulin ystäväni odotuksesta, aloin tietysti heti miettiä, mitä pikkuiselle tekisin. Mikä olisi käytännöllistä ja tulisi varmasti käyttöön ja mikä olisi sellainen materiaali, joka on helppo huoltaa ja joka ei toisaalta olisi liian lämmin. Ystäväni asuu seudulla, jolla sääolosuhteet viileimmilläänkin vastaavat Suomen toukokuuta. Päädyin sitten neulomaan peiton ja koska lankaa oli vielä jäljellä, neuloin vielä tossut ja myssyn. Materiaaliksi valitsin puuvillan.



Pikkutytön varusteet Garnstudio Muskatista, 100 % egyptiläistä merseroitua puuvillaa, beige, yhteensä 450 g
Puikot 4 mm
Peitto, n. 60 x 80 cm, Drops b6-13
Tossut, Oh! Baby Baby Booties
Röyhelöhattu, Flirty Baby Hat
Kaikki ohjeet löytyvät netistä.

Peiton väri on kuvissa lähimpänä oikeaa. Sain ystävältäni vinkkiä pikkuisen nimestä, joten neuloin peittoon  tulokkaan etunimen alkukirjaimen ikään kuin nimikoinniksi. Väri on hieman pliisu, mutta sopii toisaalta kaikkien muiden värien kanssa. Tuon mallineuleen valitsin koska se näyttää samalta kummallakin puolella. Reunoissa on muutama silmukka aina oikein. Hatun malliksi valitsin tämän pelkästään tuon reunarimpsun vuoksi. Kyllä tytöllä täytyy rimpsuhattu olla!
Näitä oli tosi mukava neuloa, vaikka peitto alkoikin puolen metrin neulomisen jälkeen vähän kyllästyttää. Se mikä näissä vauvojen varusteissa jaksaa aina hämmästyttää, on miten paljon niissä on näpräämistä. Noissa tossuissa katkaistiin lanka ties kuinka montaa kertaa sekä luotiin ja poimittiin silmukoita. Mutta sieviä ne ovat, vaikka itse sanonkin.
Muskat oli varsin rasittavaa neulottavaa. Lanka meni neulottaessa sellaiselle kierteelle, että työtä sai vähän väliä olla roikottamassa, jotta kierre aukenisi. Ei se neulepintaan mitään vaikuttanut, teki vain neulomisesta hankalaa. En taida enää tätä lankaa hankkia, sen verran huonon vaikutelman siitä sain.

Kuiskaus

Whisper Cardigan by Hannah Fettig in IK Spring 2009
Raijan Aitta Wolli, 30% pellava, 70 % villa, 230 g
Addin pyöröpuikot 3 ja 3½ mm

Katselin pitkään tätä mallia ennen kuin otin projektin työn alle. Tutkin tarkkaan Jatan ja Vilman kommentit ja hyödynsin niitä häikäilemättä. Projekti onkin oikein onnistunut, kiitos huolellisen pohjatyön ja oikeaan osuneen lankavalinnan. Projekti venähti hieman pitkäksi, koska tärkeämpiä projekteja tuli väliin. Itse asiassa neule valmistui jo reilu kuukausi sitten, mutta en vain saanut neuletta kuvattua enkä tekstiä kirjoitettua.

Muokkasin alkuperäistä ohjetta hieman em. kokemusten perusteella (muokkaukset löytyvät Ravelrysta). Tein hihat ilman kavennuksia ja jätin selän keskikohdasta kavennusrivin tekemättä. Helmaa neuloin tarpeeksi eli reilut 10 cm enemmän kuin ohjeessa. Helman ja hihojen suut pingotin lopuksi, etteivät kiertyisi. Saa nähdä miten pysyvät suorina.

Lankavalinta onnistui täydellisesti. Tykästyin kovasti tähän villa-pellavasekoitteeseen, josta syntyi yllättävän pehmeää neulepintaa. Kuvasta on ehkä hieman vaikea hahmottaa langan väriä. Luonnossakin väri vaihtelee valon mukaan; joskus se näyttää tummanruskealta, joskus harmaalta. Neule on kuiskauksen kevyt, sillä lankaa kului vain alun kolmatta vyyhteä. Onneksi ensi viikonloppuna on Suomen Kädentaidot ja sieltä saa lisää tätä upeaa lankaa. Viime vuoden messulangoista on tosin vielä neulomatta ½ kiloa Pirtin Kehräämön kampalankaa ja yksi Zauberball...



Tämä neule taitaa levätä talven kaapissa kevättä odottamassa. Vajaamittaiset hihat ja avonainen etumus tekevät tästä lämpimämmän vuodenajan neuleen. Jo sieluni silmin näen kuinka ensi keväänä, kun aurinko taas paistaa, kiskaisen aamusella tämän neuletakin uuden kesämekkoni päälle töihin lähtiessäni.

These socks are made for walking

Totuin viime talvena käyttämään itse tehtyjä sukkia päivittäin. Niitä on jo kertynyt aika paljon sukkalaatikkoon, mutta näitähän tarvitaan joka päivä. Sukat valmistuivat jo pari viikkoa sitten neuleretriitissä.

Mustat sukat Ann Buddin ohjeen mukaan (Interweave Knits, Summer 2007)
Regia 4-fach Haltbar Cotton (41% villa, 34% puuvilla, 25% polyamidi), 100 g
Sukkapuikot 2,5 mm

Ihan perussukat tiimalasikantapäällä. Varressa lisäsin joka 8. kerros yhden silmukan ensimmäisen silmukan jalkeen ja ennen viimeistä silmukkaa yhteensä kahdeksan kertaa eli lopuksi varressa oli 80 silmukkaa. Lisäykset aloitin, kun olin neulonut kantapään pohjasta mitattuna 12 cm. Sukan suuhun tein kierrettyä 1 o In joustinta pari senttiä. Silmukat päättelin ompelemalla. Langan käytin niin tarkkaan, että ensimmäisen sukan lanka loppui kesken päättelyn. Onneksi toisessa kerässä oli jokunen kymmenen senttiä enemmän lankaa, että sain sukan pääteltyä. Suosittelen lämpimästi tätä sukkalankaa. Erittäin miellyttävää neulottavaa. Toivottavasti kestää myös käyttöä.

Pimeän vuodenajan virallisen alkamisen piristämiseksi uudistin hieman blogin ulkonäköä, kun löytyi noista valmiista vaihtoehdoista sellainen, joka miellytti silmää. Nyt on sitten taas se aika, kun aamulla mennään hämärässä töihin ja illalla palataan hämärässä kotiin, parin viikon päästä on pimeää aamuin illoin. Surkuhupaisaa, että tätä pimeää vuodenaikaa kutsutaan normaaliajaksi. Ilmeisesti valo on jotain poikkeuksellista meille pohjoisen ihmisille.

Paljon tehtyä - vähän näytettävää

Kun kesäloma loppui ja arkinen aherrus jatkui taas, tuntui ettei aika kulu millään ja että seuraavaan kesään on ikuisuus jne. Aika, tuo vanha vekkuli, yllätti taas alkamalla kulkea ihan omaa vauhtiaan. Jouluunkaan ei ole enää kolmea kuukautta ja sitten päivä alkaa pidentyä jne. Ei, en ole hurahtanut ylettömään optimismiin. Tämä on lähinnä selviytymistaistelua synkkiä syysiltoja vastaan.

Minulla ei ole mitään valmista näytettäväksi. Valmista on kyllä, mutta en viitsi vielä näyttää. Olen neulonut kaikenlaista pientä ystäväni vauvalle, joka syntyy marraskuussa. Koko setti ei ole vielä valmis, enkä muutoinkaan aio kertoa noista neuleista ennen kuin olen toimittanut ne perille.

Whisper Cardigania olen neulonut jo pari kuukautta. Taidan olla nyt siinä vaiheessa, jossa alkuperäisen ohjeen mukaan pitäisi alkaa päätellä silmukoita. Haluan kuitenkin neuleen peittävän koko selän, joten taitaa olla vielä ainakin kymmenen senttiä neulottavaa jäljellä. Tästä enemmän sitten kun projekti on valmis.

Tämän tylsän jorinan piristeeksi laitan viime viikonloppuna nappaamani valokuvan asioista, joita ei saa tehdä zürichlaisessa raitiovaunussa.

Lyhyesti: Persaukiset musikantit älkööt vaivautuko lukemaan lehteä itse sahaamallaan penkillä löhöten. Niin, sveitsiläisillähän on ne kätevät linkkuveitset, joilla varmasti saa aikaan kaikenlaista pientä ilkivaltaa esim. raitiovaunussa...

Yksinkertainen kesäpusero

Yksinkertainen kesäpusero

Novita Tennessee, 100 % puuvilla, 350 g

Puikot 4 mm ja 3,5 mm

Tämä pusero valmistui jo kuukausi sitten. Se oli mitä parhain projekti upeina heinäkuun hellepäivinä, jotka ovat enää vain kaukainen muisto. Pusero on neulottu pari vuotta sitten neulomani hameen jämälangoista. Heti hameen valmistuttua neuloin sille pariksi yläosan, josta tuli niin kammottava etten koskaan esitellyt sitä missään. Pari talvea sitä tuossa sohvan kulmalla katselin ja sitten lopulta purin. Langoista neuloin sitten ihan tällaisen peruspuseron ylhäältä alas. Silmukkamäärät otin Custom Knits -kirjan Skinny Empirestä, pääntien muotoilin oman makuni mukaiseksi, hihansuihin ja pääntiehen neuloin i-cordit ja helman käänsin kaksinkerroin. Tosi helppoa ja yksinkertaista. Käytössäkin olen tämän jo hyväksi havainnut. Onhan se vähän tylsän näköinen, mutta voihan siihen virkata vaikka kukkia piristeeksi, jos siltä tuntuu.

Kesä taisi sitten olla ja mennä. Onneksi oli kerrankin lämmintä. Ilmat viilenivät hieman liian aikaisin. Jotkut sanovat että on hienoa, että Suomessa on neljä vuodenaikaa. Onhan se toisaalta ihan hienoa, mutta joku tasapuolisuus siinäkin pitäisi olla kauanko eri vuodenajat kestävät. Ns. kunnon talvi kesti ainakin kolme kuukautta, ns. kunnon kesä kuukauden, miten jaetaan loput 8 kuukautta? En varsinaisesti inhoa mitään vuodenaikaa. Inhoan palelemista ja pimeyttä. Jos nyt jo puen talvivaatteet päälleni etten palelisi, niin mitä sitten puen päälleni talvipakkasilla?

Viileä lämpimällä, lämmin viileällä

Isokauluksinen pusero patenttineuletta

Linea Pura Handknitting no.3, Model 16

Austermann Kokon, 100% silkki, 490 g

KnitPicks Harmony 5,5 mm

Tästä tuli melkein ikuisuusprojekti. Aloitin neuleen jo toukokuussa, mutta tekaisin sitten välillä Bambuhelmitopin. Sitten oli lomamatka ja upeat helleilmat ja vaikka mitä. Helteilläkin jaksoin tätä kuitenkin neuloa ja sainkin kappaleet neulottua jo useampi viikko sitten. Kokoonpanon kanssa tökkikin sitten enemmän. Neule oli pari viikkoa vain toisen hihan kiinnittämistä vajaa valmis. Toissailtana sitten otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin hihan paikoilleen. Eipä tälle toisaalta olisi ollut kovasti käyttöäkään, vaikka silkin sanotaan olevan kuumalla viileä materiaali. Sen verran paksu tuo neule on ettei se olisi juurikaan viilentänyt noilla ihanilla helteillä.

Neule on pääosin patenttineuletta, mutta kaulus on ainaoikein-neuletta. Juuri kauluksen takia ihastuin tähän malliin. Kaulusta varten lisättiin silmukoita sekä etu- että takakappaleeseen. Takaa kaulus on mielestäni onnistuneempi kuin edestä. Toivottavasti kaulus asettuu ajan kanssa.

Ihan sataprosenttisesti en ole tähän puseroon tyytyväinen. Se on pikkuisen väljä ja saa minut näyttämään vielä leveämmältä kuin oikeasti olen. Toivottavasti menee pesussa hieman kokoon leveyssuunnassa. En pingottanut kappaleita laisinkaan, kun olivat jo muutenkin tarpeeksi leveitä.

Silkkilanka on aika epämiellyttävää neulottavaa, ainakin tämä lanka. Lanka oli epätasaista ja möykkyistä ja harvasäikeistä. Tarkkana sai olla ettei tullut "harhasilmukoita". Kokonaisuutena pitäisin tätä sellaisena seiskapuolen projektina. Ei ihan huono, mutta ei mitenkään täydellinenkään. Toivottavasti tulee kuitenkin käyttöön syksymmällä eli joskus lokakuussa.

Olen kesäihminen ja olen todella nauttinut viime viikkojen helteistä. Saisivat jatkua vielä pitkää, ainakin syyskuun loppuun asti. Helle ei ole ainakaan meidän vadelmapensaitamme haitannut, kuten kuvista näkyy marjasato on runsas ja raakileitakin on vielä vaikka kuinka.