Juhlatunnelmia

Lauantai oli suuri juhlapäivä meidänkin perheessämme. Miehen nuorempi poika sai lakkinsa. Tietysti meidän vanhempienkin piti pukea parempaa ylle.

Lacy Cardigan by Jennie Atkinson, Vogue Knitting, Holiday 2005 (#22)
Koko 40"
B-B-B Kid Mohair, 100 g
Knitpicks Options, 5 mm
Virkkuukoukku, 3 mm
6 nappia

Tämä on ollut työlistallani siitä lähtien kun näin mallin ensimmäisen kerran. Nyt sain sen vihdoin toteutettua. Ostin tuon leningin jo huhtikuussa ja heti kun sovitin sitä, tajusin että sen kanssa täytyy olla se pitsijakku VK:sta!

Aika tylsähän tuo oli neuloa. Samaa neljää kerrosta toistettiin koko ajan. Jokusen kerran tuli neulottua 3 nurin yhteen pudottamatta silmukoita, langankierto ja 3 nurin yhteen ja sitten vasta pudotettua silmukat. Varmaan ainakin tuhat kertaa.

Tämä on kauneinta mitä ikinä olen neulonut. Ohjeessa olleet helmet jätin pois, mutta tosi nätti se on noinkin. Saumojen ompelu aluksi hirvitti, kun oli vain pelkkää verkkoa yhdistettävänä, mutta yllättävän hyvin sekin onnistui. Hihatkin menivät paikoilleen kivuttomasti. Jennie oli tehnyt ohjeen viimeisen päälle.

Olen niin tyytyväinen tähän työhön, että nyt voisi varmaan lopettaa neulomisen tähän. Ei sentään. Uutta on jo puikoilla. Villatakki tietenkin.

Kellokäyrä

Bell Curve by Kira Dulaney, Knitty Winter 2008
Novita Tennessee, Khaki (328), vajaa 400 g
Addin pyöröt, 3,5 mm/60 cm; 4 mm/80 cm

Ihastuin tähän malliin heti sen ensi kerran nähdessäni. Neuloin hameen jo melkein kuukausi sitten. Neulomiseen ei mennyt kuin viikko, mutta viimeistelyyn meni sitäkin kauemmin. Kuminauhan ostaminen oli mahdoton tehtävä muistaa. Lopulta sen kuitenkin muistin ja sain homman pakettiin. Hame on M-kokoa, mutta silmukkamäärät ohjeen L-koon mukaan. Ohjeessa oli hieman paksumpi lanka, mutta laskelmien jälkeen totesin, että isomman koon mukaan tulee juuri sopivan kokoinen.

Lankaa mietin pitkään, mutta päädyin sitten Tenneesseehen, koska sen hinta/laatusuhde oli sopiva. Tätä väriä ei enää ole Novitan tämän kevään "mallistossa", mutta Tampereen Sokokselta sitä löytyi vielä kiskurihintaan 4,60/kerä. Ostin kaikki samaa erää olevat kerät, yhteensä 900 grammaa. Hameeseen meni lankaa hämmästyttävän vähän, vain vajaat 400 grammaa. Sinänsä positiivista, sillä jos hame olisi kovin painava, saattaisi se vaikka tipahtaa huomaamatta nilkkoihin!

Ainoat haastavat kohdat neuleessa olivat nuo pystyraitojen "tähdet", joissa neulottiin ensin 5 o yhteen pudottamatta silmukoita, langankierto, 5 o yhteen, langankierto, 5 o yhteen ja sitten vasta pudotettiin silmukat. Siinä tuoksinassa sain tuhottua yhdet Addit. Jos puikkoa vääntää toista puikkoa vasten, tulee siihen lommo, mot. Nurjia silmukoita kammoaville tämä on unelmatyö. Nurjaa tulee tasan yksi kerros vyötärönauhan taitteeseen. Muuten saa päästellä pelkkää oikeaa ja vääntää "tähtiä" joka 5. kerros. Tein yhden ylimääräisen lisäyskerran helmaan saadakseni lisää pituutta. Helmassa olisi saanut olla vähän enemmän leveyttä. Menettelee kuitenkin näinkin. Jos joskus neulon tämän uudestaan, käytän jotain villa/tekokuitu -sekoitetta, joka laskeutuu paremmin kuin Tennessee.

Kansikuvaneule

Textured Tunic by Stefanie Japel in Fitted Knits
Koko 39½"
Candy Kristall, 70% puuvilla, 30% viskoosi, 450 g
Knitpicks Harmony, 4 mm
Neulottu ylhäältä alaspäin.
Tämä Fitted Knits -kirjan kansikuvaneule on aika lailla muokattu alkuperäisestä. Alkuperäinenhän oli neulottu paksuhkosta langasta (13 s/20 krs = 10 cm). Minun lankani oli huomattavasti ohuempaa (22 s/30 krs = 10 cm). Aluksi laskeskelin silmukat uudestaan. Kerroksista en niinkään välittänyt, vaan neuloin mittojen mukaan.

Puseron toiseen olkaan olisi pitänyt jättää halkio, joka sitten suljetaan napilla, en jättänyt. Helmaan olisi pitänyt neuloa läpät, jotka suljetaan toiseen reunaan napeilla, en neulonut. Neuloin vain tuollaiset halkiot, jotka reunustin helmineuleella.
Hihat olisi pitänyt neuloa tasona, mutta neuloin sukkapuikoilla. Hihoissa olisi pitänyt tehdä kavennuksia, mutta en tehnyt. Pikkaisen kyllä levensin hihoja kyynärpäästä alaspäin.

Neule kutistui vähän pesussa, mutta uskon, että venyy takaisin käytössä. En jaksanut sen kummemmin pingottaa työtä pesun jälkeen, olisi varmaan pitänyt.

Lanka on Raglanan varastoista hankittua vuosikertalankaa. Koostumus vaikutti hyvältä, mutta neulottaessa lanka sottasi aika lailla. Langasta lähti nöyhtää, joka tarttui vaatteisiin ja joka paikkaan. Minulla oli ihan omat vaatteet tämän työn neulomista varten. Toivottavasti kuitenkaan ei sottaa enää käytössä. Vaate tuntuu oikein mukavalta päällä ja kunhan kelit hieman lämpenevät, on sille varmasti paljon käyttöä.

Muutama sananen vielä Fitted Knits -kirjasta. Suurin osa kirjan malleista on neulottu ylhäältä alaspäin. Mallit ovat mielestäni todella innovatiivisia ja niistä on helppo poimia ideoita omiin töihin. Suuri miinus on kuitenkin se, että "mittakuvat" neuleista ovat puutteellisia. Esim. tämän työn mittakuvassa oli merkitty vain neuleen leveys, neuleen kokonaispituus, hihan kokonaispituus ja pääntien leveys. Mallien muokkaamista helpottaisi kovasti, jos mittoja olisi merkitty hieman enemmän. Toki nuo mitat saa selville silmukkamäärän ja tiheyden avulla laskemalla, mutta olisihan se pieni palvelus, jos ne olisi valmiiksi merkitty. Tykkään kuitenkin kovasti kirjasta eikä tämä varmaankaan jää ainoaksi siitä neulotuksi työksi. Ainakin tulen käyttämään ohjeita avuksi muissa töissä.

Nilkit

Perusnilkkasukat, koko 39
Fortissima Socka (75% villaa, 25% polyamidia), 55 g
Addi Sukkapuikot, 3 mm

Tuli tarve mustille nilkkasukille. Ne täytyi sitten neuloa. Ihan perusmallia, varpaista aloitetut, tiimalasikantapää, jalkaterän päällä ja varressa 2o 2n -ribbiä, neulalla päättelin.

Käytän villasukkia usein toisten ohuempien sukkien päällä, kuten kuvassakin.

Neulontai -blogissa on meneillään Sukka-bingolotto, johon minäkin näin osallistun:

Yleensä neulon sukat tarpeeseen, mutta joskus jos eteen tulee kiva malli ja varastossa on sopivaa lankaa, niin mitäs siinä sitten miettimään. Sukkapari voi olla myös välityö. Joskus seuraavan työn valinta vie aikaa tai vaatii jonkinsuuntaista suunnittelua, niin sukkaa neuloessa voi samalla pohtia seuraavaa suurempaa työtä.

Tekemäni sukat tulevat aina käyttöön. En jemmaile niitä lahjoiksi tms., voisi olla fiksua pitää pientä lahjatavaravarastoa akuutin tarpeen varalle.

Yleensä teen ihan tavissukkia, sileää neuletta tai ribbiä. Tykkään myös palmikkokuvioista, ja olen muutamia pareja tehnytkin. Pitsisukkia en ole pahemmin kokeillut.

Lempparilankojani ovat ohuet sukkalangat. Regian, Onlinen ja Fortissiman sukkalankoja olen neulonut. Ne ovat aika tasalaatuisia keskenään. Yleensä neulon yksivärisestä langasta. Jos neulon kirjavasta langasta, niin silloin sileää neuletta, korkeintaan 2 o 2n -joustinta "kuvioneuleena". Neulon sukat peräkkäin. En pode toisen sukan syndroomaa.

Monimutkaisemmat mallit teen ohjeesta. Perussukat omasta muistista. Itselleni tehdessä muistan kyllä oikeat silmukkamäärät. Muille tehdessäni käytän apuna Regian taulukkoa.

Tiimalasikantapää Ullan tapaan on suosikkikantapääni. Se on ensimmäinen tapa, jolla tiimalasikantapään opettelin tekemään ja olen ollut siihen tyytyväinen. Sopii kaikille sukkamalleille ja minun jalkaani. Soveltuu sekä varpaista että varresta aloitettaessa. Yleensä aloitan varpaista, koska silloin voi käyttää langan mahdollisimman tarkkaan. Jos teen ohjeesta, niin sitten teen niin kuin ohjeistetaan.

Nokkela silkkipuutarhassa

Streakers Shrug by Pam Allen, Interweave Knits, Spring 2006
Noro Silk Garden (45% silk, 45% kid mohair, 10% lamb's wool), väri 203, 200 g
Sandnes Garn Smart (100% pure new wool), 90 g
KnitPicks Harmony 5,5 mm ja Addi 4 mm

Kesällä 2006 Lontoosta hankitut Silk Gardenit olivat makoilleet jo riittävän kauan lankalaatikossani ja niiden oli aika ryhtyä tositoimiin. Alunperin olin ajatellut niistä huivia, mutta päädyin kuitenkin tekemään taas yhden vihertävän jakukkeen. Silk Gardenin kaveriksi otin vielä kelluntatakista yli jääneet Smartit. Kaikki langat tulikin käytettyä tarkkaan. Silk Gardenia jäi pari metriä. Aloitin työn jo helmikuun puolella, mutta SG loppui harmittavasti kesken ja jouduin tilaamaan sitä lisää. Toimitus Paviyarnsilta kesti pari viikkoa, ja tässä välissä tekaisin tuon keltaisen puseron. Tuota värjäystä ei herra Noro enää tee, joten pikkuisen jännitti löytyykö lankaa enää mistään. Tuolta sitä kuitenkin löytyi.

Ostin aikoinani tuota lankaa, koska se oli sekoitus kauniita vihreän eri sävyjä, niin luulin. Päälle päin kerät siis näyttivät vihertäviltä. Neuloin niin, että lanka tuli kerän sisältä ja ensimmäisen kerän jälkeen neulos näytti erittäin hyvältä. Toisesta kerästä alkoi tulla esiin sinistä ja harmaata. Hammasta purren neuloin edelleen ja kysyin vielä äidiltänikin (neuloin tätä, kun olin vieraisilla vanhemmillani), että eikös olekin paras vain neuloa eteenpäin siitä huolimatta mitä esille tulee. Äiti oli samaa mieltä. Luonnossa värit ovat kirkkaammat ja paremmat kuin näissä kuvissa. Lanka on materiaaliltaan todella mainio, mutta noissa väreissä on kyllä toivomisen varaa. Pikkuisen tunnen itseni huijatuksi. Yksi kerä on eri värjayserää kuin muut, mutta se ei vaikuta lopputulokseen. Pitoon tämä joka tapauksessa menee. Farkkujen kanssa on ihan kiva yhdistelmä. Täytyykin ostaa uudet siniset farkut.

Auringonpaistetta

Wedgewood Blouse by Norah Gaughan, Interweave Knits Summer 2006, 40"
Rondo Suvivuokko, 75 % puuvillaa, 25 % pellavaa, vähän yli 250 g
KnitPicks Harmony 3,75 mm & 4 mm
Sukkapuikot 3,5 mm

Aikoinaan tämä malli ei puhutellut minua laisinkaan. Mallin valinta lähti liikkeelle langasta. Ostin langan Raglanalta. Hän oli siitä jo yhden kerran puseron neulonut, mutta sitten päätynyt sen purkamaan. Kierrätyskamaa siis. Etsiskelin lehdistäni langalle sopivaa mallia ja tämä alkoi suorastaan kirkua, että tahtoo tulla tehdyksi Suvivuokosta. Yhdistelmästä tulikin mielestäni täydellinen.
Alkuperäisessä ohjeessa oli pääntien reunaan tehty muutama kerros lisää ja pääntie kiristettiin sopivaksi nyörillä. Tein ensin kuten ohjeessa neuvottiin, mutta puseroa sovitettuani purin ne muutamat ylimääräiset kerrokset pois ja päättelin silmukat ompelemalla heti mallikuvion viimeisen kerroksen jälkeen. Noin siitä tuli minusta parempi.
Alkuperäisessä nuo kuviot ovat korkeammat. En saanut, enkä kovasti yrittänytkään, tiheyttä täsmäämään korkeussuunnassa, joten tein enemmän nurjaa kainaloiden ja kuvion väliin ja kuvion sitten ihan ohjeen mukaan. Vartaloon lisäsin mittaa reilut kymmenen senttiä. Ohjeessa oli helman ja kainalon väliseksi mitaksi laitettu 28 cm (!). Piruuttani kokeilin neuletta tuossa mitassa eikä napa olisi vielä läheskään peittynyt. Etsin mahdollista korjausta ohjeeseen, mutta en ainakaan IK:n sivuilta löytänyt mitään tähän liittyvää. Kuvassakin pusero näytti ihan normaalimittaiselta mallin päällä.
Tykkään tästä todella paljon. Suunnittelen jopa ompelevani sille hameen kaveriksi. Viimeksi olen tainnut ommella kokonaisen vaatteen joskus 90-luvun puolivälissä.

Purkuuntuomitun uusi elämä

Tämä tarina alkoi jo vajaat kolme vuotta sitten. Tämä kietaisujakku oli ensimmäisiä töitäni sen jälkeen, kun taas innostuin neulomisesta.

Modassa 2/2005 oli tämän jakun ohje ja teinkin sen ihan tuon ohjeen mukaan. Nättihän siitä tuli, mutta ei mitenkään omalle kropalleni sopiva. Minulla on pitkä selkä ja jakku oli auttamattoman lyhyt. Lisäksi nuo kietaisunauhat olivat aivan väärällä korkeudella ja neule nousi ylös aina istuessa, liikkuessa ja ihan milloin vain. Sen vuoksi jakku pääsi käyttöön vain muutaman kerran. Viimeisen testikäytön jälkeen tein julman päätöksen: purkuun.

Puserolla on minulla enemmän käyttöä kuin tällaisella jakulla. Päädyin ihan perusmalliin arkikäyttöön. Melkein koko helmikuu tähän meni.



Perusraglan Ann Buddin The Knitter's Handy Book of Sweater Patterns'n mukaan
Koko 40"
Garnstudio Drops Alpaca, 100% alpakka, väri 7300, 260 g
Puikot 3 mm ja 4 mm

Perusohjeeseen tein pieniä modauksia. Silmukat on luotu ketjusilmukka-aloituksella. Helma on kaksinkertainen. Vartalo-osaan tein kavennukset jo aika varhain: kavensin joka 8. kerros kuusi kertaa. Lisäykset tein joka 6. kerros kuusi kertaa. Vartalo-osalla on mittaa 40 cm ennen kainaloita. Hihoilla mittaa on 50 cm ennen kainaloita. Pääntien reuna on viimeistelty i-cordilla samoin kuin hihansuut.

Minä tykkään tästä kovasti. Sopii hyvin paitapuseron kanssa eikä poolokaan varmaan ole hassumpi kaveri.

Alpakkalanka ei ole parasta mahdollista lankaa useampaan kertaan neulottavaksi. Tuore lankakin karvaa jonkin verran, mutta uusiokäytössä se suorastaan sotkee. Neuloin tätä kerran junassa. Onneksi olin hoksannut ottaa vaateharjan mukaan, että sain itseni siistittyä ennen työpalaveria.

Kesäneulettakin on päässyt jo puikoille. Ja muinoin Lontoosta hankitut Silk Gardenitkin on neulottu. Loppuivat vain kesken ja täydennystä odottelen edelleen.